Eurooppa on reagoinut vihaisesti paljastuksiin, jonka mukaan amerikkalaiset verkkojättiläiset ovat vakoilleet Euroopan Unionin toimielimiä kuten Euroopan parlamenttia. Joskus aikoinaan Siperia opetti, mutta nyt Amerikka opettaa. Kyynikot sanovat,että vakoiltu on ennenkin ja aina tullaan vakoilemaan, mutta esimerkiksi NSA:n PRISM-vakoiluohjelman pääsy Googlen, Twitterin ja Skypen servereihin ja sitä kautta mahdollisuudet vakoilla puhelimia, sähköposteja ja sosiaalisen median muita viestejä on jo nyt mielikuvituksellisempaa todellisuutta kuin Georg Orwellin visioima totalitarismi vuodelta 1984.
EU:n oikeuskomissaari Viviane Reding on kauhuissaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel aikoo ottaa asian esille presidentti Barack Obaman kanssa. Suuttumus ei enää riitä.
Skandaali ei ole ensimmäinen . Sain Petteri Järviseltä lehtileikkeen, jossa oli Helsingin Sanomien uutinen ( 5.8.1996) -17 vuoden takaa otsikolla: Yhdysvallat murtautui EU:n tietoverkkoon. Kysymys oli silloin GATT-neuvotteluista, jossa Yhdysvallat käyttivät salaiseksi luokiteltua tietoa neuvotteluissa. EU oli silloin Nasse-sedän tavoin hyvin, hyvin vihainen, mutta mitään ei tapahtunut.
EU ja Yhdysvaltojen välillä aloitellaan vapaakauppaneuvotteluja. Kysymys on vuosisadan tapauksesta, jolla pyrtäään vahvistamaan kahden mantereen USA:n ja Euroopan taloutta, kasvua ja luomaan edellytyksiä uusien työpaikkojen synnylle. Mikäli paljastukset vakoilusta pitävät paikkansa, uusia, luottamusta vahvistavia toimenpiteitä tarvitaan. Miten voi yksinkertaisetsi aloittaa neuvottelut, jos pelkona on, että EU:n neuvottelutavoitteet on vakoiltu etukäteen? Jo ajatus siitä että kukaan ei voi luottaa mihinkään, kariuttaa tärkeät neuvottelut jo etukäteen. On parasta olla jälkiviisas etukäteen.
Miten luottamus palautetaan? Ensinnäkin Euroopan on aika sanoa Yes, we can! Asia pitää selvittää perusteellisesti. Obaman pitää pyytää anteeksi ja sanoa, että tämä ei toistu. Euroopan pitää nopeasti viedä päätökseen jo loppusuoralla oleva tietoturvapaketti, jossa vahvistetaan kansalaisten oikeuksia. Globaalimaailmassa tarvitaan myös globaaleja ratkaisuja. Eurooppa voisi tässäkin olla suunnannäyttäjä.