Ex-meppi Ville Itälä sanoi kerran kyynisesti, että Euroopan parlamentti on poliitikon paratiisi, sillä toimittajat eivät täällä juuri häiritse. Villen viesti oli: häiritkää, kysykää ja olkaa kiinnostuneita, mitä parlamentissa tapahtuu.
Ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan aidosti kiinnostuneita Eurooppa-politiikassa, vaikka ilmaherruus onkin juuri nyt vain kielteisillä uutisilla. Minulla on pelkästään myönteisiä kokemuksia ihmisten innostuksesta ja kiinnostuksesta.Olinpa sitten Hakaniemessä, Tammelan torilla tai Oulun Rotuaarilla ihmiset kysyvät vanhan lastenlorun tapaan: ”Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä?” Ja kun kerron käsiteltävinä olevista asioista, välitön reaktio yleensä on: miksi näistä ei puhuta julkisuudessa?
Nyt meneillään olevalla valiokuntaviikolla parlamentin ulkoasianvaliokunnassa on esillä Turkki. Turkin hallitus väittää, että Taksim -aukiolla asialla ovat terroristit. Turkin viranomaisten otteet ovat olleet täysin kohtuuttomat katuprotestoijia kohtaan. Valiokunnassa on laaja yksimielisyys, että asialla eivät ole terroristit, vaan internetsukupolven nuoret ja ja eri-ikäiset kansalaiset, turkkilaiset, jotka haluavat ajattelun ja toiminnan vapautta.
EU:n ja Turkin välit ovat jännittyneet, mutta on tärkeää juuri nyt pitää yllä jäsenyysperspektiiviä , vaikka Turkin EU-jäsenyys tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. Emmehän halua ajaa Turkkia Iranin syliin vaan pitää tuo tärkeö maa osana ja lähellä Eurooppaa?
Työllisyysvaliokunnassa on kuuma peruna lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi. Tavoitteena on estää Euroopassa kaksien työmarkkinoiden syntyminen ja ehkäistä väärinkäyttöksiä. Puolalaisen, oikeistoryhmään kuuluvan esitelijän ja demarien näkemykset ovat olleet koko prosessin aikana kaukana toisistaan. Parasta aikaa hiotaan komromisseja.
Ympärisövaliokunta käsittelee toistamiseen ehdotusta jolla lykettäisiin kasvihuonepäästäjen päästöoikeuksien huutokauppaa. Parlamentti hylkäsi huhtikuussa ehdotuksen päästöoikeuskien osittaisesta jäädyttämisestä. Kompromissille odotetaan enemmistön kannatusta.
Pahuksen paljon ehtii siis tapahtua yhden viikon aikana. Huokaan eurooppamyönteisen Veikko Vennamon tavoin: kunpa kansa tietäisi!