Fortumin johdon palkitsemiskäytännöt ovat loukanneet ihmisten oikeudentuntoa.
Herrojen palkitsemiseksi kehiteltiin niin monimutkaiset palkitsemisjärjestelmät, että loppujen lopuksi niitä ei ymmärtänyt kukaan. Ne valahtivat huippupoliitikkojen ja hallintoneuvostojen läpi kuin kuuluisa vesi hanhan selästä. Pyörityksessä ovat nyt pari entistä demariministeriä ja nyt ministerit Pekkarinen ja Häkämies.
Minua on henkilökohtaisesti kohdannut syrjässäolemisen armo; en ole ollut niissä pöydissä, joissa palkitsemisjärjestelmistä on päätetty, mutta silti tunnen myötähäpeää. On se vaan ihmeellistä, että ministerit, hallintoneuvostojen jäsenet, Fortumin hallitus tai itse Lilius eivät tajunneet, että niin ylitsevuotava palkitseminen ei ole oikein ja kohtuullista, vaan väärin ja kohtuutonta.
Erityisen pahalta asia tuntuu nyt, kun kansalaisiin vedotaan lähimmäisen rakkauden nimissä osallistumaan talkoisiin, tekemään enemmän ja pitempään töitä sekä luopumaan palkankorotuksista Lapsena sanottiin, että ”ehottaja ensin”. Sillä tarkoitettiin, että ajatuksen tai idean esittäjän täytyy itse näyttää esimerkkiä.Se on kestävä eettinen ohje myös ja erityisesti aikuisille.
Suomen sanotaan olevan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Onkohan tuo totta? Piiri pieni pyörii Suomessa, nimittää toisiaan ”nimitysvaliokuntiin” yms. ja valitsee kavereitaan erilaisiin tehtäviin. Olisiko tämä institutionaalista korruptiota?
Fortum-case on jäävuoren huippu. Sitä on helppo lätkiä, kun se on valtionyhtiö.Minkähänalisia eläke-ja pakkiojärejstelmiä on yksityisissä yrityksissä.?Vastaavatko ne kansan oikeustajua?