Sosialidemokraattien olisi oppositioaikana mahdollisuus miettiä syntyjä syviä kuten esimerkiksi parlamentarismin tilaa Suomessa. Minulla on se vahva tunne, että politiikan pöytätavat, moraali ja hygienia ovat jo pitkään olleet muuttumassa tältäkin osin sekavaan suuntaan. Miten muuten on mahdollista, että opposiitokansanedustaja Kimmo Kiljusesta on tulossa hallituksen neuvonantaja ETYJ:n vaalitarkkailuun liittyvissä asioissa. Eli oppositiokansanedustajasta tulee osa hallituksen valmistelukoneistoa!
No, tämä ei ole ensimmäinen kerta jolloin opposition ja hallituksen sekä hallitusta valvovan kansanedustuslaitoksen roolit menevät kansanedustajien kautta iloisesti sekaisin. Muistaakseni kansanedustaja Mari Kiviniemi oli aikoinaan hallituksen avustaja, kuten vihreiden Oras Tynkkynen nyt hallituksen ilmasto-asiantuntija.
Miten kansanedustaja voi samalla harrastaa hallituksen parlamentaarista valvontaa ja olla osa valmistelukoneistoa? Minusta se on mahdoton yhtälö. Vai tekikö Kanerva ”sarkozyt”. Ranskassahan oikeistohallitus otti pari sosialistia ottopojiksi.
Tovoisin, että parlamentarismin isoja periaatteita pohdittaisiin eduskunnassa laajemminkin. Voisiko puhemies Niinistö tai jompikumpi varapuhemiehistä ottaa tehtäväkseen kirkastaa tältäkin osin vääristyneitä käytäntöjä?
Todettakoon, että Kiljusen nimitys on varmasti ns. Suomen etu. Hän on ETYJ:n toiminnan ja vaalitarkkailun kiistaton asiantuntija, mutta miten on parlamentaarisen ulottuvuuden kanssa?
Ps. Sarkozy otti sosialistin ottopojaksi nimenomaan ulkoministeriksi. Mahtaa olla Budapestissä hermostunut suurlähettiläs, jos on tulossa on todellakin ”sarkozyt”.