Vakava keskustelu Euroopan unionin tulevaisuudesta on alkanut. Päädytäänkö ”useamman nopeuden” ydin-Eurooppaan vai minkälainen on tulevaisuuden EU?
Haluaako Suomi olla EU:n uudistumisen veturissa vai riittääkö meille makuuvaunu? EU-piireissä Suomea luonnehditaan ”jämähtäneeksi edelläkävijäksi.” Onko totta, että entisestä EU-ytimiin pyrkivästä maasta on tullut katseella seuraaja? Nyt on aika ryhdistäytyä, sillä EU:n tulevaisuudesta päätetään tänään.
Akava on julkaissut mielenkiintoisen keskustelualoitteen Euroopan unionin tulevaisuudesta. Se on hyvin kirjoitettu, voimakas puheenvuoro Euroopan unionin puolesta. Tätä tarvitaan juuri nyt, kun Euroopan unionin saavutukset uhkaavat jäädä äärioikeiston nousun ja populismin jalkoihin.
EU:n suurin saavutus on tietenkin rauha. Nationalismi on tappava ideologia, joka teki Euroopasta verisen mantereen. Saksan ja Ranskan yhteistyö on kestänyt, ja entisistä tappelupukareista on tullut EU:ta eteenpäin vievä voima. Toinen suuri rauhanprojekti oli itälaajentuminen. Kaikkine ongelmineenkin EU:n laajentuminen on ollut EU:n ehkä suurin saavutus, jos rauha on tärkein päämäärä.
Nyt on uuden tiekartan ja vision aika. Uudistuskeskustelu huipentuu maaliskuun 25. päivänä pidettävään Rooman huippukokoukseen. Vaikka kaikki tiet vievät Roomaan, tuskin löytyy mitään taikasauvaa. Ehkä uudistunut kartta.
Suomessa olisi monia muita maita paremmat mahdollisuudet rakentavaan keskusteluun, sillä syvällä sielun sopukoissa ihmiset tuntevat, että EU on parasta, mitä meillä juuri nyt on, kun presidentti Trumpin arvaamattomuus haastaa YK:n turvallisuusneuvostoon ja muihin kansainvälisiin instituutioihin ja sopimuksiin perustuvan kansainvälisen järjestyksen.
Pidän EU:n ydinkysymyksenä köyhyyden vähentämistä. Se edellyttää kasvua, investointeja, tutkimusta ja osaamisen nostamista kaikilla tasoilla.
Köyhyyden vähentäminenkään ei yksin riitä, vaan tavoitteena pitää olla oikeudenmukaisempi tulonjako. Nyt näyttää sitä, että maailman ja Euroopan tulot ja varallisuus keskittyvät hyvin harvojen rikkaimpien ihmisten käsiin. Jopa Davosin huippukokouksessa bisnesmaailman eliitti tuli – yllätys, yllätys – johtopäätökseen, että kaikkein suurin uhka globaalitaloudessa on eriarvoisuuden kasvu.
Siksi investointien ja talouden kasvun rinnalle on nostettava EU:n sosiaalinen ulottuvuus ja EU:n on myös jatkettava kamppailua veronkierron ja veroparatiisien nujertamiseksi.