Solidaarisuuslauseke-sanasalaattia?

Lissabonin sopimuksen yhteydessä puhuttiin Suomessakin pitkään ja hartaasti ns. solidaarisuuslausekkeesta. Oli seminaaria seminaarin päälle, missä vakuuttelimme toinen toisillemme, että kriisin uhatessa jäsenmaat auttavat toisiaan ja EU rientää hätää kärsivän avuksi
Uhkakuvina olivat terroristihyökkäykset ja luonnonkatastrofit. Olisi mielenkiintoista kuulla oikeusoppineiden tulkintaa solidaarisuuslausekkeen merkityksestä tämän päivän velkakriisissä. Oliko se sittenkin pelkkää sanasalaattia vai jotain todellista ja konkreettista?

Solidaarisuutta tai ei, Suomen etujen mukaista on tukea niin väliaikaista kuin pysyvääkin vakausmekanismia. Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki Suomen puolueet ymmärtääkseni tukevatkin uutta eurooppalaista talousarkkitehtuuria, johon pysyvä vakausmekanismi kuuluu.Perussuomalaiset ymmärtää, sillä ainakin Timo Soinin näky ja harras toive on koko EU:n romahtaminen. Timo sanoo myös tuntevansa asiat, kun ”olen ollut siellä paheiden pesässä” eli Euroopan parlamentissa, kuten hän usein on sanonut.

On mahdollista, että Suomeen muodostetaan Jyrki Kataisen hallitus, jossa ovat mukana ainakin Kokoomus, SDP ja perussuomalaiset. Hallitusohjelmasta tullee pitkä ja epäselvä. Kaikkien on saatava ohjelmaan omat juttunsa, johon Iso Linja sitten hukkuu. Soini on jo ilmoittanut, että kaikesta voidaan päästä yhteisymmärrykseen paitsi EU-politiikasta. Sen mukana meneekin kaikki, sillä esimerkiksi elinkeinopolitiikasta noin 90 prosenttia on tavalla tai toisella EU-lähtöistä. Persujen eduskuntaryhmälle Eu-politiikasta tulee viinaan ja uskontoon rinnastettava ns. omantunnonkysymys.
Kreikka ja Portugal ovat osoittautuneet tulevalle hallitusrintamalle lähes ylivoimaisiksi kysymyksiksi ratkaista. Myöskään tuleva EU-politiikka ei tule olemaan juhlaa eikä ruusuilla tanssimista. Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää uudistuksia, yhteinen maahanmuuttopolitiikka ja taakanjako pakolaiskysymyksissä odottaa ratkaisuaan.
Populismin ja euroskeptisismin nousu on suora seuraus johtajuuden puutteesta. EU-politiikkaa pitää tehdä vakaumuksella. Sellaisia johtajia kaipaan niin Suomesta kuin koko Euroopastakin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top