Kuka vielä väittää, että kaikki puolueet ovat samanlaisia eikä politiikalla ole mitään merkitystä: sama meno vain jatkuu? Eduskuntavaaleissa mentiin pari piirua peruskonservatiiviseen suuntaan ja samalla miehet astuivat politiikan eturintamaan. Tulokset alkavat näkyä.
Suomalaiset ovat hiljaista kansaa, mutta nyt liikehdintä on alkanut. Viimeksi peräti 85 suomalaista professoria ja tutkimusjohtajaa kirjelmöivät hallitusohjelmasta kriittisin äänenpainoin: politiikasta puuttuu nyt oikeudenmukaisuus ja tasa-arvonäkökulma.
Professorit ovat havainneet, että hallitusohjelmassa ei ole ilmaistu poliittista tahtoa puuttua esimerkiksi miesten ja naisten palkkaeroihin. Ohjelmasta on myös “unohtunut” hoivavastuun tasapuolinen jakaminen ja monet muut tasa-arvoa ja naisvaltaisia aloja hyödyttävät tavoitteet.
Professorien ja tutkimusjohtajien merkittävään kannanottoon liittyy naisvaltaisten alojen lisäksi huoli kuntien tulevaisuudesta. “Kuntien kustannusten karsiminen heikentää erityisesti naisten työllisyyttä, sillä 79 prosenttia kuntasektorilla työskentelevisä on naisia”, toteavat professorit.
Helsingin Sanomien julkasemaa professorien analyysissä todetaan myös, kuinka hallituksen kärkihankkeet suosivat lähinnä miesvaltaisia aloja. Merkillepantavaa on myös arvio siitä, kuinka paikallinen työehdoista sopiminen ja julkisen sktorin supistaminen uhkaavat kasvattaa miesten ja naisten palkkaeroja.
Politiikan kieleen on myös ilmestynyt uusi sana: kipu. Ministerit “kipuilevat” vaikeiden päätösten kanssa, sillä juuri nyt pitää tehdä “kipeitä” päätöksiä. Ilmeisesti kivulla psykologisoidaan kansalaisia totuttautumaan pahanmakuisiin lääkkeisiin. Niinhän se oli joskus lapsenakin, kun valheellisesti juuri pahanmakuisen lääkkeen väitettiin tehoavan parhaiten kipuun ja särkyyn. Lääketeollisuus ononneksemme niistä ajoista kehittynyt.
Tauti on nyt selvillä. Lääkkeiksi tarjotaan kipua ja tuskaa- naisille ja naisvaltaisille aloille. Kiitos teille, 85 professorille ja tutkimusjohtajalle, merkittävästä kannanotosta.