Tänä päivänä tuskin enää uskallettaisiin uudistaa koulujärjestelmää niin vallankumouksellisesti kuin peruskoulun perustaminen oli. Siirtyminen kansakoulusta peruskouluun olisi liian radikaalia. Tänään ei lasten subjetiivinen oikeus päivähoitoon saisi laajaa kannatusta.
Maan tai maanosan pitää aloittaa ja jostakin pitää löytyä uudistustahtoa. Tästä on kysymys rahoitusmarkkinaverossa. Saksa ja Ranska ovat jo liikkeelä. Mukaan tulevat myös Itävalta, Belgia, Portugali, Slovenia, Kreikka, Italia, Espanja, Slovakia ja Viro.
Ja Suomi tulee mukaan, vaikka Kokoomus nyt änkyröi – vastoin hallitusohjelman positiivista kannanottoa rahoitusmarkkinaveroon.
Euroopan parlamentti antoi viime toukokuussa selvän tukensa rahoitusmarkkinaverolle: 487 meppiä puolesta, 152 vastaan. Veroa kannatti ylivoimainen enemmistö myös Kokoomuksen kattopuolueen EPP:n ryhmästä, suomalaismepit mukaanlukien.
Suomessa on syntynyt asiasta poliittinen paniikki: heinäsirkat ja vedenpaisumus uhkaavat 0,1 %:n veron muodossa pientä Suomea. Mistä ihmeessä on kysymys? Ilmapiirin kovenemisesta, poliittisen johtajuuden puutteesta ja kunnallisvaalien läheisyydestä.
Asunto-osakkeista maksetaan jo nyt 1,6 prosenttia veroa ja kiinteistökaupoista 4 prosenttia, joten ei rahoitusmarkkinavero mikään ihmeellinen asia olisi. Keskustelu asiasta ei vastustukseen kaadu, nyt kamppailu oikeastaan vasta alkaa. Keskustan vastustava kanta on ymmärrettävä, sillä oppositossa puolue kuin puolue menettää järkensä. Sitä sanotaan Tex Willer-ilmiöksi: nurkasta pitää ampua kaikkea liikkuvaa. Keskustalaisten kannattaisi kuitenkin lukea huolellisesti niin Olli Rehnin ajatuksia kuin ex-europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken pohdintoja Ilkka-lehdessä (4.10).
Kokoomuksen linjanmuutos ihmetyttää, sillä Jyrki Katainen on antanut ymmärtää kannattavansa niin valtiovarainministerinä kuin nyt pääministerinäkin tätä edes hiukkasen keinottelua hillitsevää uudistusta.