Sanavarastooni eivät ole aikaisemmin kuuluneet sanat raivotar tai naisnatsi. Nyt on.Professori Wendy Lowerin juuri suomeksi ilmestynyt kirja Hitlerin raivottaret- saksalaisnaisia Hitlerin kuolemanleireille todistaa saman asian, mikä jo Ruandan kansanmurhaa koskevissa tutkimuksissa on todettu: hyvä ja paha ovat läsnä ihmisessä – sukupuolesta riippumatta.
Kirjassa todetaan, kuinka naiset olivat holokaustin lumoissa erityisesti natsi-Saksan valtaansa Itä-Euroopassa. Ruandassa etnistä puhdistusta olivat suorittamassa innokkaaksi nunnat, joiden tehtäviin kuului tapettavien luettelointi ja etsiminen.
Onneksi on toisenlaisia kertomuksia. Naiset olivat erityisen aktiivisia monissa vastarintaliikkeissä natsien miehittämissä maissa. Esimerkiksi Itävallassa Wienissä osa naisista kantoi jatkuvasti molemmissa käsissään ostoskassia välttyäkseen natsitervehdykseltä.
Luen parhaillaan vuonna 2011 julkaistua entisen liittokanslerin Helmut Schmidtin ja ja Saksasta aikoinaan lapsena paenneen juutalaisen historioitsijan Fritz Sternin keskusteluista tehtyä kirjaa Unser Jahrhundert. Viisaat miehet pohdiskelevat jälleen kerran, miten ihmeessä Hitler aikoinaan ”hurmasi” sivistyneen Saksan kansan.
Taustalla oli 1. maailmansodan kokema nöyryytys, jättityöttömyys ja superinflaatio. Yli kuuden miljoonan työttömien joukko ja keskiluokan kurjistuminen yhdessä jo pitkään jatkuneen juutalaisvastaisen propagandan kanssa loi pohjaa ”kurille, järjestykselle ja kunnialle”, jonka Hitler lupasi palauttaa.
Natsit saivatkin aikaan Schmidtin mukaan vuosina 1933-1936 sellaisen talouskasvun ja elintason nousun, mikä hakee vieläkin vertaansa. Schmidt jopa sanoo, että jos Hitler olisi onnistuttu murhaamaan vuonna 1939, hän olisi tänään yksi taloushistorian sankareista.
Opettaako historia mitään? Kyllä ainakin sen, että kansakunnan nöyryyttäminen, kurjistuminen, korkea työttömyys ja näköalojen heikkeneminen luo kasvualustaa ääriryhmille, nationalismille ja syyllisten etsimiselle.