Timo Soini ei sittenkään uskaltanut kunnolla sanoutua irti rasismista. Hän verhosi puheensa väkivallan ja vihapuheiden vastustamiseen, joista esimerkkeinä hän mainitsi äärioikeiston ja äärivasemmiston huliganismin. Pienintäkään itsekritiikkiä ei ollut havaittavissa.
Merkillisimmän puheenvuoron näytti käyttävän Europarlamentaarikko Jussi Halla- aho puolustaessaan kansanedustaja Olli Immosta. Hänen mielestään on “kahdenlaisista ihmisiä niitä, jotka uskovat demokratiaan ja niitä, jotka ovat omasta mielestään demokratian yläpuolella.”
Demokratian vihollisiksi hän laski vastarintaliikkeiden lisäksi toimittajat, pääkirjoitusten tekijät, vihervasemmiston ja kaikki, jotka eivät kunnioita vaaleissa valittujen tahtoa, vaan ” pyrkivät sanelemaan minkälaisia mielipiteitä yhteiskunnassa saa olla.” Eli jokaisen vaaleissa valitun kansanedustajan suusta tulevat puheet ovat kultakimpaleita, jota ei saa arvostella.
Soinin ja Halla- ahon puheissa oli huomattavan paljon samaa retoriikkaa kuin eurooppalaisten äärioikeistolaisten liikkeiden puheissa. Oikeastaan nyt enemmän kuin aikaisemmin. Myös ääripuolueet vastustavat puheissaan väkivaltaa ja vihapuheita, mutta eivät tuomitse rasismia ja nationalismia, koska elävät osin rasismin ja nationalismin lisääntyvällä kannatuksella.
Halla- ahon demokratiakäsitys muistuttaa vahvasti Ranskan äärioikeiston johtajan Marine Le Penin retoriikkaa. Hän usein toistaa, kuin kasvava kannatus osoittaa, että HE edustavat kansaa ja demokratiaa ja kritiikki HEITÄ kohtaan on kritiikkiä kansaa ja demokratiaa kohtaan.
Mitä Soini todella sanoi, jäi minulle epäselväksi. Olen tietenkin vain YLEn ja HSn tietojen armoilla.