Euroopassa yli kuusi miljoonaa nuorta on työttömänä. Ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa isät ja äidit eivät voi katsoa lapsiaan silmiin ja sanoa, että jos opiskelette ja olette ahkeria, niin tulevaisuus on teillä parempi kuin meillä tai edelliselle sukupolvella. Historian parhaiten koulutettu sukupolvi muuttaa parasta aikaa kriisimaista muualle. Onneksi Saksa vetää vielä muuttajia. Portugalista ja Espanjasta nuoret lähtevät Etelä-Amerikkaan ja Keski-Afrikkaan: Mosambikiin ja Angolaan.
Eräs tutkija jo ennustikin, että tulevaisuudessa Portugali voi olla Angolan siirtomaa, sillä rikkaat afrikkalaiset jo ostavat Lissabonin arvokiinteistöjä ja sähkölaitosten ja pankkien osakkeita ja koulutetut nuoret portugalilaiset lähtevät Angolaan.Onneksi lähtevät: on parempi muuttaa kuin jäädä työttömyyteen. Näin ovat tehneet suomalaisetkin muuttamalla aikoinaan Amerikkaan, Australiaan ja kuten äitini sukulaiset Kiteeltä jopa Argentiinaan. Viimeinen suuri muuttoliike Suomesta oli Ruotsiin 60- ja 70-luvulla. Siellä minunkin kymmenet sukulaiseni isän puolelta saattoivat aloittaa ihmisarvoisen elämän.
Eurooppa ei kuitenkaan kestä nuorten joukkomuuttoa. Yksi lääke on nuorisotakuun euroopanlaajuinen toteuttaminen. Siihen EU tulee panostamaan ja jäsenmaiden velvollisuus on ottaa ajatus vakavasti, mutta nuorisotakuu on sittenkin vain marginaalinen toimenpide ja saattaa johtaa pahimmilaan jopa hyvinkoulutettujen nuorten harjoittelukierteeseen, mistä jo nyt on esimerkkejä esimerkiksi Suomessa. On surullista tavata yli kolmikymppisiä, hyvinkoulutettuja nuoria, jotka työllistyvät vuodesta toiseen -harjoittelijoiksi. Perusta siinä sitten perhe.Omaa sydäntäni on riipaissut, kun kriisimaiden nuoret pyrkivät meppien harjoittelijoiksi. Monet sanovat, että ei tarvise edes maksaa palkaa. Kunhan pääsee työn syrjßßn kiinni.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Yli viisi vuotta kestänyt Euroopan talouskriisi on tehnyt monet yritykset aroiksi investoimaan ja luomaan uusia työpaikkoja, koska tavaroiden tai palvelujen kysyntä on epävarmaa. Pankit ovat kiristäneet tai jopa sulkeneet rahahanojaan. Erityisesti epävarmuudesta kärsivät pienet ja keskisuuret yritykset. Työllisyyden kannalta huonoon kierteeseen ei nuorisotakuu auta.Kun julkiselta sektorilta leikataan tarpeellisiä työpaikkoja, kierre vaain pahenee.
Sekä jäsenmaissa että EU-tasolla pitää nyt hieman hillitä leikkausintoa. Kysymys ei ole joko-tahi -asetelmasta: leikkaukset vai elvytys vaan sekä-että -politiikasta. Velan kasvun pysäyttämistä pitää jatkaa, mutta samalla helpottaa työttömien työllistymistä. Eurooppa, Euroopan Unioni eikä Euroopan sosiaalinen malli eivät yksinkertaisesti kestä nuorisotyöttömyyden kasvua.
Myös Euroopan Investointipankki pitää saada projektiin mukaan. On järkyttävää, että EIP makaa rahakasan päällä, kun juuri nyt pienet ja keskisuuret yrityksen tarvitsevat rahaa ja rohkaisua.