Mari Kiviniemen hallitus jatkaa Matti Vanhasen hallituksen Isoa Linjaa sekä hyvässä että pahassa. Tulevaisuuden kannalta hankalinta on, että isoja päätöksiä siirretään ja siirretään. Molempien hallitusten avainkäsitteiksi ovat muodostuneet ”työryhmän asettaminen ” ja ” tämä asia siirtyy seuraavan hallituksen ratkaistavaksi”.
Porvarihallituksen ydinuudistuksia piti olla sosiaaliturvan uudistaminen ja verotuksen kokonaisremontti. Molemmista tuli- hiirenliivit. Rakenteellisia ja systeemisiä uudistuksia ei hallitus ole saanut aikaan siitä huolimatta, että sillä on historillisen laaja tuki eduskunnassa.
Hallitus on onnistunut suhdannepolitiikassa. Velkaelvytys maksaa kuitenkin noin 12 miljardia euroa, ja se lasku on maksettava. Lääkkeet tiedetään: työurien pidentäminen, tuottavuuden kohentaminen ja panostaminen tutkimukseen ja koulutukseen, mutta mitä tehokkaammaksi lääke tidetään, sen vaikeammin nieltävä se näytää olevan. ”Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleenvalituksi”, tiivisti totuuden Jean-Claude Juncker.
Hallitus saa syyttää itseään, että tuottavuus-sanalle on tullut huono kaiku. Se on liian usein merkinnyt vain irtisanomisia.Tuottavuuden kohentaminen on kuitenkin modernissa taloudessa lähes ainoa keino saada aikaan kasvua ja työllisyyttä. Tuottavuuden maineenpalautus on siis paikallaan.
Entä työurien pidentäminen? Tiukassa työelämässä uupuneille ei ole ihan helposti myytävissä eläkeiän lakisääteinen pidentäminen.
Työurien pidentämiseksi olisi hyvä kaivaa naftaliinista vanha hyvä ajatus komiteasta, joka lyhyessä ajassa selvittäisi kaikki eri vaihtoehdot työurien pidentämiseksi.
Lipposen 1. hallituksen Kansallinen Ikäohjelma oli monessa suhteessa hyvä esimerkki ja menestys.Muutama vuosi sitten pokkasi Suomi Bertelmanns-säätiön palkinnon siitä, että Suomi on parhaiten EU:maista ennakoinut ja läpivienyt toimenpiteitä,joilla ikääntymishaaste otettiin vastaan esimerkiksi eläkepolitiikassa.Se oli silloin oikeansuuntaista, mutta sittenkin riittämätöntä.
Vaaleihin on aikaa reiluari yli puoli vuotta. Puolessa vuodessa ehtii saada paljon aikaan, jos on poliittista tahtoa ja johtajuutta.