” On kaksi aivan eri asiaa olla jotain mieltä kuin ennustaa mitä tapahtuu”. Aforismin esitti asuntoministeri Jan Vapaavuori torstaina AamuTV:ssa. Suomeksi tuo tarkoittaa, että ”tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tiedä, miten tulla uudelleenvalituksi sen jälkeen”.
Minulla on kyllä ihan toinen käsitys ministerin rooolista.Ministerin tehtävä on tehdä oikeaksi havaitsemiaan korjausehdotuksia ja määrätietoisesti toimia niiden puolesta eikä esittää kommentteja, joita ei ole tarkoituskaan viedä eteenpäin.
Toimittaja yritti parhaansa saadakseen selville, mitä asuntoasioista vastaava Vapaavuori todella ajattelee, mutta kaikki peittyi Vapaavuoren läppään. Mikäli oikein ymmärin , Vapaavuori asuntoasioista hyvin perillä olevana, oli sitä mieltä, että korkovähennyksiin pitäisi puuttua, mutta niin ei tulla kuitenkaan tekemään. Hän vetosi ”kimppakivaan” toistamlla useasti, että ”kaikki puolueet ajattelevat niin.”
Rehellisen miehen maineen saanut Vapaavuori esitti jokin aika sitten, että velka-vetoisessa Suomessa asuntolainojen verovähennysoikeus on hankala, sillä se nostaa asuntojen hintoja ja suosii liikaa omistusasumista .Kokoomuksen propagandaosasto hermostui ja Vapaavuori on joutunut ilmeisesti käskystä nyt perumaan puheitaan. Tulos on entistä sekavampi. Asuminen kallistuu entisestään ja niin perheiden kuin yksinasuvienkin on vaikea suunnitella tulevaisuutta.
Suomalainen köyhyys johtuu osittain huippukalliista asumisesta. Minulla on useita ystäviä, jotka ovat asuneet vuosia ulkomailla. Monet sanovat, että juuri missään muussa maassa ihminen ei joudu käyttämään tuloistaan niin suuren osan niin kehnoon asumiseen kuin Suomessa.Varsinkin pääkaupunkiseudulla keskituloinenkin joutuu köyhyysloukkuun kohtuuttomien asumiskustannusten takia.