Muistan 20 vuoden takaisen EU-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen varsin hyvin. Olin mukana valmistautumassa suureen tapahtumaan Erkki Tuomiojan, Olli Rehnin ja Jukka Salovaaran kanssa Eurooppa-toimikunnassa. Linjana oli ”kriittinen Kyllä”. Halusimme virittää monipuolista keskustelua. Näin jälkeenpäin ajateltuna, Suomessa onnistuttiin hyvin valottamaan jäsenyyttä monesta näkökulmasta. Ilmeisesti juuri siksi EU-jäsenyyden kannatus on ollut pysyvää. Avoin keskustelu tuki EU-jäsenyyttä.
Sekä jäsenyyden vastustajat että kannattajat luvalla sanoen liioittelivat. Jäsenyyden piti laskea ruuan hintaa, tuoda investointeja ja muuta maallista hyvää. Vastustajat pelottelivat erityisesti kuluttajansuojan, ympäristönormien sekä työntekijöiden oikeuksien polkemista. Maanviljelijät sekä Pohjois-ja Itä-Suomen kansalaiset olivat ärhäkimpiä.
Kaikki vaikenivat turvallisuuspolitiikasta, mutta kadun miehiltä tai- naisilta kysyttäessä, vastaus oli selvä: Suomelle EU-jäsenyys on turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Sitähän se olikin. EU on turvallisuusyhteisö.Ne, jotka nyt vastustavat NATO-jäsenyyttä, vetoavat EU:n yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan.
Ne alueet Suomessa, missä vastustettiin eniten EU-jäsenyyttä, ovat hyötyneet eniten EU-jäsenyydeatä. Pohjois- ja Itä-Suomi saa valtaosan rakennerahastoista ollen nettosaajia, kun taas Etelä-Suomessa ollaan nettomaksajia. Myös ympäristönsuojelu ja kuluttajansuoja ovat vahvistuneet EU-jäsenyyden kautta. Tällä hetkellä on niin, että EU on ympäristön turva erityisesti Suomessa, kun maanomistajien edut näyttävät nousevan keskeisikis.
Ruokakin halpeni, mutta ei niin paljon kuin kuviteltiin. Tarpeellisen kilpailun puute pitää hintoja Suomessa liian korkeina. EU-jäsenyys on vaikuttanut investointeihin, mutta tärkeintä on ollut suomalaisyritysten pääsy Euroopan sisämarkkinoille, mikä on turvallisuudne lisäksi jäsenyyden ydintä. Maanviljelijätkin ovat muuten tyytyvöisä, mutta oikeutetusti turhautueita byrokratiaan.
Keskisuomalainen -lehti otsikoi, että 20 vuoden takaisen äänestyskartta on kuin sisällissodan rintamalinja. Etelä-Suomi oli vuonna 1918 sisällissodan alussa punainen, mutta Keski-ja Pohjois-Suomi valkoisten hallussa. Vuonna 1994 Etelä-Suomi äänesti kyllä, muun Suomen vastuaessa jäsenyyttä.
Pohjois-Suomessa oli todellakin Ei-tunnelma. Vain Ristijären kunta poikkesi valkoisella kartalla. Siellä oli kuulemma hirviporukka päättämyt äänestää kyllä.