Suomen traumaattinen NATO-keskustelu sai yhden vivahteen lisää, kun kansanedustaja Kimmo Sasi totesi, että Suomi voisi syksyllä liittyä NATOn jäseneksi. Prosessi kestäisi hänen mukaansa kriisioloissa 3-4 kuukautta. ( Iltalehti 10.4.2015.)
Ensinnäkään NATO ei ota kriisioloissa uusia jäseniä. Toisekseen NATO ei ota jäseniä maista, joissa kansalaisten enemmistö jäsenyyttä vastustaa. Kolmanneksi NATO ei varmasti ottaisi jäseniksi maita, joista olisi enemmän harmia kuin hyötyä läntiselle turvallisuudelle. Suomea ei mitenkään houkutella NATOn jäseneksi. NATOn sisälle tuskin kukaan haluaa suomalaisten itsensä olettamaa Venäjä- kriisiä Suomen jäsenyyden seurauksena.
Toisin kuin Sasi väittää, tällä hetkellä on valitettavasti niin, ettei Suomea edes otettaisi NATOn jäseniksi, vaikka Yhdysvallat ja NATO- kenraalit kohteliaasti kysyttäessä vastaavat myönteisesti. Kaikkia NATO- jäsenyyden kiihkeät ( tai pitäisikö sanoa kiimaiset ) vastustajat voivat rauhoittua. Syy on ihan meidän oma, kun olemme antaneet siimaa Venäjälle perustelemalla yhä enemmän NATO-kielteistä kantaa yhteisellä rajalla Venäjän kanssa ja ylipäätään Venäjällä.
Suomen traumaattinen NATO- keskustelu on jo johtanut siihen, että kansalaismielipiteessä Venäjän läheisyys on merkittävin argumentti eikä sitä ole juuri pyritty kumoamaan. Siis olemme itse amputoineet itsemme.
Venäjälle pelottelun sijasta on korkea aika etsiä yhteisiä intressejä NATOn, EU:n ja Venäjän välillä. Terrorismin torjunta on niistä merkittävin. Kun jokin aika sitten Brysselissä pidetyssä turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden seminaareissa osanottajia pyydettiin mainitsemaan kaikkein merkittävin Eurooppaa koskeva turvallisuusuhka, niin vastaus oli -ei Venäjä, vaan terrorimi, esimerkkinä ISIS.