Tästä keväästä tulee Euroopalle, Suomelle ja sosialidemokratialle ratkaisujen aika. On pantava peliin enemmän ja pärjättävä. Vielä muutama kuukausi sitten julistettiin äärilaitojen populistit Euroopan parlamentin vaalien voittajiksi. Tänään on tunnelma jo toinen.
Ei ole kiva asia, jos äärioikeisto voittaa maltillisten konservatiivien kustannuksella. Nyt näyttää käyvän niin monessa Euroopan maassa. Uskon kuitenkin, että Eurooppaa uudistava ja rakentava enemmistö jatkaa, kun tappioista huolimatta maltilliset konservatiivit, vihreät ja liberaalit muodostavat enemmistön-vaaleista voittajina selviävien demarien kanssa.
Suomen SDP:n pärjääminen EU-vaaleissa on tärkeää suomalaiselle työväenliikkeelle. Sosialidemokraattinen puolue Suomessa on aina ollut osa europpalaista ja kansainvälistä liikettä. Nyt on aika näyttää, että puolueen sisällä arvostetaan kansainvälistä ja eurooppalaista työtä: EU-vaalityötä ja toimintaa Euroopan sos.dem puolueessa.
SDP:n puheenjohtajan työhön kuuluu kansainvälinen osallistuminen. Valitsemme puheenjohtajan aina vaikuttamaan. Valtiovarainministerinä puheenjohtajamme on ollut keskeinen vaikuttaja niin Suomessa kuin eurooppalaisella tasollakin.
Euroopassa tunnettu ja arvostettu SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on nyt haastettu. Se on hyvä asia. Olisi sairasta, jos näillä kannatusluvuille ei puolueväki olisi huolestunut puolueen tilasta. Vielä on kuitenkin epäselvää, onko haasteeessa ymmärretty, mikä ero on sanomisella ja tekemisellä. On helppo sanoa, että tarvitaan uusia työpaikkoja ja talouskasvua. On aivan eri asia, kun joutuu tekemään päätöksen siitä, millaisella talouspolitiikalla kasvua ja työllisyyttä edistetään.
Puheiden ja tekojen erottaminen toisistaan voi kantaa yksien vaalien yli, mutta kun niitä vaaleja tuppaa tulemaan seuraavien jälkeen lisää. Vilkaisu Eurooppaan on valaiseva. Ranskan sosialistit lupasivat parin vuoden takaisissa presidentin vaaleissa ja kansalliskokouksen vaaleissa kaiken mahdollisen. Valitettavasti he olivat jo ehtineet 30 vuodessa unohtaa, miten Mitterrand 30 vuotta sitten joutui syömään ohjelmansa ja ottamaan talouden tosiasiat huomioon. Toivottavasti siellä käännös onnistuu tällä kertaa, eivätkä pettyneet äänestäjät seuraavan kerran kokeile äärioikeiston vaihtoehtoa.
Urpilaisen haastaminen on hyvä asia, jos se johtaa poliittisten vaihtoehtojen punnintaan. Paha asia siitä tulee, jos demariväkeä ryhdytään jakamaan kahtia.