Ystävää pitää auttaa, mutta petollista ystävää on vaikea auttaa. Kreikka on ollut petollinen EU:n jäsenmaa tavalla, joka on nyt vaarantamassa koko euroalueen. Politiikassa ei useinkaan voida valita hyvän ja pahan väliltä, vaan kahden pahan väliltä. Näin on meneillään olevassa kreikkalaisessa tragediassakin, missä alkaa pian katharsis eli puhdistautuminen. Kreikka joutuu kovaan talouskuuriin, mutta myös eurooppalainen solidaarisuus joutuu kriisin ankaraan testiin.
Jokaisella EU:n jäsenmaalla on vastuu omasta taloudestaan ja sen hyvästä hoidosta, mutta eurooppalainen solidaarisuus, talouden ”turvatakuut”, velvoittavat ainakin moraalisesti auttamaan myös vaikeuksiin joutunutta. Tiukat lainaehdot ja IMF:n mukaantulo kuvaavat sitä epäluuloa, mitä Kreikkaa kohtaan tunnetaan. Ei käy kateeksi Saksan liittokansleri Merkeliä eikä Suomen pääministeri Vanhasta , jotka joutuvat kertomaan kansalaisilleen auttamisen pakosta.
Timo Soinin hymy on varmasti entistäkin leveämpi. Missä EU, siellä ongelma, kun todellisuutta kuvaisi paremminkin : Missä EU, siellä on mahdollisuus ratkaista ongelma. Soinilla on politiikanteko euroalueen kiistattomien ongelmien keskellä yhtä helppoa kuin toisen katiskalla käyminen tai lukottoman polkypyörän varastaminen.
Suomi oli 90-luvun alkupuoliskolla Kreikka – viittä vaille, ettemme joutuneet Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n holhoukseen. Sosialidemokraatit olivat silloinkin oppositiossa eikä ollut ihan helppo olla käyttämättä tilaisuutta oppostiopolitiikan välineenä. Olin silloin eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Mielenkiintoista seurata, miten nyt käy. Selvää tietenkin on ,että eduskunnan on huolellisesti selvitettävä Suomen sitoumukset.
Kreikassa ihmiset ovat lähteneet kaduille osoittamaan mieltään. Myös Suomessa oli silloin mielenosoituksia, mutta maltillinen ja fiksu ammattiyhdistysliike ymmärsi tilanteen vakavuuden. Kriisin oloissa toimittiin samaan suuntaan. Se on suomalainen ja pohjoismainen vahvuus. Nordic Model, jota kiitellään, kun kriisistä selviytymistä tutkitaan.