Koko maailma seuraa nyt, mitä Kreikalle tapahtuu seuraavaksi. Vaakalaudalla on koko Euroopan tulevaisuus ja uskottavuus globaalina taloudellisena toimijana. Neuvottelijoilla on edessään erittäin vaikea tehtävä löytää ratkaisu, joka ei tarkoittaisi Kreikan eroa eurosta. Sitähän kreikkalaiset eivät halua, vaikka esimerkiksi Marine Le Pen ja Nigel Farage yrittävät adoptoida Kreikan kansanäänestyksen äärioikeiston asiaa palvelemaan.
Aivan ensiksi EKP:n tulee päättä myöntääkö se Kreikalle lisää hätälainaa ns. ”Emergency Liquidity Assistance”, jota Kreikka aivan ehdottomasti tarvitsee likviditeettinsä pelastamiseksi. Kreikkalaisilta pankeilta on rahat loppu. Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis ilmoitti erostaan myöhään eilen illalla äänestystuloksen selviydyttyä. Varoufakis oli euromaiden inhoama, joten ero voi mahdollisesti parantaa neuvotteluiden ilmapiiriä, jos niitä jatketaan.
Kreikan kriisi alkoi melkein kuusi vuotta sitten eurokriisin ja Kreikan valtion liiallisen lainaoton seurauksena. Eilen 5.6. pidetyssä kansanäänestyksessä tavalliset kreikkalaiset saivat ensimmäistä kertaa suoraan ottaa kantaa kriisipolitiikkaan, joka on tähän mennessä johtanut Kreikan bruttokansantuotteen supistumiseen 25 %:lla, velkataakan kasvuun ja lamaannuttavaan nuorisotyöttömyyteen. Nyt kriisi on saavuttanut sellaisen pisteen, että ratkaisun on löydyttävä seuraavien päivien aikana.
Kreikkalaiset sanoivat eilen historiallisessa äänestyksessä EI ns. troikkan eli Euroopan keskuspankin EKP:n, kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ja Euroopan komission edustajien 26.6 esitetyn hätälainapaketin ehdoille. Kreikan hallituspuolue Syriza asettui tukemaan ”ei” puolta pääministeri Alexis Tsiprasin luotsaamana, jota voidaan pitää vähintäänkin provosoivana neuvottelutaktiikkana.
Tsipras vaati viikko sitten kansanäänestystä lainapaketista neuvotteluiden kriisiydyttyä. Syriza piti leikkauslistaa liian rajuna ja oli pettynyt siihen, ettei neuvotteluissa puhuttu Kreikan velkahelpotuksista. Syrizan vaalilupauksena oli puuttua leikkauspolitiikkaan ja pitää Kreikka eurossa, joten uusia leikkauksia olisi ollut todella vaikea myydä äänestäjille. Kreikalla ei tosin ole mahdollisuutta selviytyä velkataakastaan nykyisin ehdoin. Tämä on ollut Syrizan pääviesti. Kreikan valtionlaina on tällä hetkellä reilut 350 miljardia euroa eli 177 % Kreikan BKT:sta.
Käänteentekevänä kannanottona jopa troikkan jäsen IMF on viime viikolla julkaistussa raportissaan todennut, ettei Kreikalla ole edellytyksiä selviytyä velkataakastaan, vaan tarvitsee velkojen uudelleenjärjestelyä ja velkahelpotusta päästäkseen kasvun uralle. Useat taloustieteilijät kuten Thomas Piketty, Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat samoilla linjoilla.
Miten Kreikka ajautui tähän tilanteeseen? Kreikan valtion lainanotto nopean kasvun vuosina ennen eurokriisiä oli holtitonta suhteessa Kreikan maksukykyyn, korruptio rehotti, julkista taloutta hoidettiin huonosti ja suuret julkisen sektorin palkankorotukset ja sosiaalietuudet söivät Kreikan kilpailukykyä. Tämä on osa totuutta.
Kreikan siirtyminen euroon (vilpillisen kirjanpidon siivittämänä) mahdollisti Kreikan keinotekoisen alhaiset lainakustannukset ja liiallisen lainanoton. Vuosina 2000 – 2008 Kreikan velkakirjojen korko oli linjassa muiden euromaiden kanssa. Lainariski eli korko laskettiin vahvimpien EU-maiden mukaan ja korkeamman riskin alueet kuten Kreikka saivat ja ottivat julkista lainaa maksukykynsä nähden liian paljon. Saksasalaiset ja ranskalaiset pankit hakivat voittoja nopean kasvun maista ja jatkoivat lainan myöntämistä Kreikalle. Vastuu on siis sekä lainan ottajalla että lainan myöntäjällä.
Luottamuksen uudelleen rakentaminen on aivan keskeistä. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan ja korruptioon tulee puuttua, mutta Kreikan kansa paljasti eilen ettei keisarilla ole vaatteita: Kreikan velkataakka on kestämätön eikä talouskasvuun päästä pelkällä leikkauspolitiikalla. Tämä on ollut Euroopan parlamentin sd-ryhmän linja koko ajan.