Armotonta menoa

Olen iloinen ja ylpeä eurooppalaisten demarien asenteesta ja työstä Kreikan kriisin ratkaisemiseksi. Toistaiseksi Grexit eli Kreikan ajaminen tai ajautuminen ulos euroalueesta on estetty. Yhteistyö Ranskan presidentin Hollanden ja Saksan liittokansleri Merkelin välillä toimi hyvin. Komission puheenjohtajalla Junckerilla oli myös vahva rooli. Hyvää tukea antoi myös Italian demaripääministeri Matteo Renzi.

Maltillinen oikeisto ja sosialidmeokraatit estivät koko Eurooppaa uhkaavan umpikujan. Jälleen kerran. Yksimielinen sopu vaikeassa tilanteessa oli ihailtava saavutus. Eurooppalainen hanke oli veitsenterällä, kuten Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz asian ilmaisi. Samalla populismi ja äärioikeisto saivat siipeensä. He eivät onnistuneet vahingoittamaan eurooppalaista yhteistyötä. Euroopan unionin historia on kriisien historiaa, joten seuraava kriisi kurkottaa jo oven takana.

Kreikan pääministeri Tsipras joutui kohtaamaan kylmän todellisuuden, kun pankit sulkeutuivat ja edessä oli kaaos ja kansan kasvavat kärsimykset. Nyt sitten seurataan, kasvaako entisestä koululaisaktiivista Tsipraksesta valtiomies. Ei ole helppo tehtävä vakuuttaa Kreikan parlamentille ja kansalaisille tuloksesta, joka on huonompi kuin ennen kansanäänestystä tehty tarjous. Edessä on todennäköisesti Syrizan hajoaminen.

Keskustelin monien meppikollegojen kanssa, minkälaista keskustelua heidän kotimaissaan Kreikasta on käyty. Aika vähän sittenkin, sanoivat usean maan mepit. Sain sen vaikutelman, että suomalainen keskustelu on ollut kiihkeimmästä päästä. Euroopan valtalehdistö oli myös uutisoinut Suomen roolista “hardlinerina” eli kovan linjan kannattajana.

Jäin miettimään, miten tämä maailman luterilaisin maa on niin armoton. Kyllä synnin palkka on kuolema. Ovat eläneet siellä Kreikassa liian leveästi. Siitä vaan, Kreikka susille! Lieköhän suomalaiseen kovuuteen syytä myös siinä, ettei oikein yksikään poliittinen johtaja tai poliittinen puolue ole ilmoittanut tahdokseen, että Kreikan pitää pysyä euroalueessa. Tietenkin tiukoilla ehdoilla. Tahtotila on jäänyt epäselväksi.Eurooppalaiseen sosialidemokratian aktiivisuudesta olen innoissani,mutta Suomen demarien hiljaisuuteen olen pettynyt.

Kaikkien tahojen on nyt aika rauhoittua ja keskittyä kokonaisuuteen: EU:n uudistamiseen ja ennenakkea talous-ja rahaliiton EMU:n kehittämiseen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top