Kun puhutaan Euroopan sosiaalisesta pilarista, kuten nyt huippukokouksessa Göteborgissa, niin mistä oikein puhutaan?
Euroopan maat ovat erilaisia, ja niiden sosiaalijärjestelmät ja työolot ovat erilaisia. Ei ole olemassa yleiseurooppalaisia työmarkkinoita tai yleiseurooppalaista sosiaaliturvajärjestelmää, mutta tarvitsemme toimia, joilla voidaan estää sosiaalinen polkumyynti ja eriarvoisuuden kasvu. Siitä on kysymys.
Nyt tapahtuu. Komissio on lähtenyt liikkeelle ja tehnyt asiasta aloitteen. Sosialidemokraattien vaatimuksesta ja pitkän ponnistelun tuloksena sosiaalinen pilari on nousemassa EU:n esityslistan ykkösasiaksi. Suomessa hallitus tosin vieläkin ihmettelee, mitä koko asia oikein tarkoittaa.
Huippukokouksessa Göteborgissa jäsenmaiden hallitusten on tarkoitus sopia konkreettisesta etenemissuunnitelmasta. Konkreettisia toimia tarvitaan ainakin elinikäisen oppimisen tukemiseksi ja vähimmäistulojärjestelmän luomiseksi kaikissa jäsenmaissa. Tarvitsemme ehdottomasti Euroopassa myös toimenpiteitä, joilla suojellaan uudenlaisissa työsuhteissa kuten nollatuntisopimuksilla työskenteleviä ihmisiä.
Sosiaalisen pilarin ideana on lähentää EU-maiden työ- ja elinoloja, jotta EU-maat eivät kilpailisi keskenään työoloja ja työehtoja heikentämällä. Maiden sisälle on jo syntynyt kahdet, jopa useammat työmarkkinat, joissa työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa. Se on yksi perussyy oikeutettuun EU-kritiikkiin.
Tietenkin on olemassa vaara, että tämäkin hieno hanke jää sanahelinäksi ja rahiseva levy budjettileikkauksista ja ”kipeistä päätöksistä” jää soimaan. Tästä esimerkkinä olkoon Suomen hallituksen nuiva kanta EU-budjettiin.
Nyt on aika herättää Suomen hallitus uuteen EU-aikaan!