” En lähtenyt sotaan, jouduin rintamalle”

Isäni, työmies Verneri Ollakka oli aktiivi Rintamaveteraanien jäsen, joka ylpeänä ja innolla kantoi tammenlehvää. Tuo lehvä oli hänelle tärkeä osa identiteetiä. Viisaana teininä tietenkin utelin, miksi hän kuuluu Rintamaveteraanien liittoon eikä Sotaveteraanien liittoon. Isäni vastasi mieleen painuvasti: “En lähtenyt sotaan, vaan jouduin rintamalle”. Hän jatkoi: “En lähtenyt puolustamaan Kempeleen isäntien hehtaareja, vaan tätä Suomea”.

Teininä tietenkin ihmettelin, mikä ero oli hehtaareilla ja Suomella, mutta nyt ymmärrän. Isäni halusi puolustaa vapautta: ajattelun ja toiminnan vapautta. Aikamoisena velmuna ja kyseenalaistajana hän tiesi, ettei toisenlaisessa järjestelmässä olisi hänenkaltaisillaan toisinajattelijoille elintilaa. Isäni ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta suuri Ele Alenius-fan. Ostinkin hänelle aina joullahjaksi Ele Aleniuksen kirjoja.

Verneri ja hänen aikalaisensa tekivät ison arvovalinnan, mistä me olemme kiitollisia. Arvovalinta maksoi monen nuoren hengen. Se tehtiin yhdessä. Nyt käymme pienemmissä asioissa loputonta arvokeskustelua, jolla usein vain halutaan lykätä päätöksiä. Toki isäni halusi tehdä myös eron Uralille kiirehtiviin ns. sotahulluihin ja niihin tavallisiin suomalaisiin nuoriin miehiin, jotka halusivat puolustaa oman maansa rajoja ja arvoja.

Suomalaiset tekivät myös ison arvovalinnan 20 vuotta sitten, jolloin kansanäänestyksessä päätimme liittyä Euroopan unionin jäseneksi. Emme ole nää puolueettomia, vaan osa Euroopan Unionia, arvoyhteisöä. Kaikkine ongelmineenkin EU on lisännyt Suomen turvallisuutta ja vahvistanut itsenäisyyttä: voimme nyt vaikuttaa päätöksiin, jotka vaikuttavat joka tapauksessa Suomeen.

Mitähän isäni ajattelisi nyt NATO-jäsenyydestä? Sitä en voi enää kysyä, mutta mielenkiintoista olisi tietää, mitä hänen idolinsa Alenius asiasta tuumaa?

Turvallisuuspolitiikka kiinnostaa suomalaisia nyt ihan uudella tavalla,kun Moskovasta kuuluu yhä enemmän äänenpainoja, joiden mukaan Suomen pitäisi kuulua sen etupiiriin. Mielipidetiedustelut näyttävät niin Suomessa kuin Ruotsissakin NATO-jäsenyydelle kasvavaa kannatusta. Tarvitaan kuitenkin vielä enemmän keskustelua. Suomen mahdollisen jäsenyyden ainoa kestävä arviointiperuste on, hyväksymmekö NATOn arvoperustan vai emme.
Edessämme on siis suuren luokan arvovalinta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top