Kauan sitten osallistuin Maailman Naisten konferenssiin Moskovassa. Paikalla oli Mihail Gorbatshov. Perestroika ja glasnost ottivat ensimmäisiä askeleitaan silloisessa Neuvostoliitossa. Konfrenssin pääpuhuja oli Zimbabwen presidentti Robert Mugabe. Siitä on reilusti yli 30 vuotta, mutta maan presidenttinä on – sama mies.
Mugabe puhui pitkään ja ylisti naisia. Yleisö ei olisi voinut olla enemmän väärä, sillä konferenssiin oli kokoontunut suuri joukko eurooppalaisia feministejä ja venäläiset naiset olivat alkaneet perätä oikeuksiaan.
Mugabe ylisti korulausein elämää uusintavaa naisen kohtua, maailman lapsia ruokkivia rintoja, äitiyttä ja kehoitti kaikkia maailman naisia synnyttämään, uudestaan ja uudestaan. Eräs kokouksen osanottaja sanoikin puheen loputtua tuntevansa itsensä yhdeksi suureksi kohduksi.
Yleisö alkoi hermostua. Valtava buuasaalto täytti konferenssisalin. Mugabe tulkitsi buuaukset suosionosoituksiksi ja jatkoi. Kulttuurien välinen yhteentörmäys oli valmis. Juhla päätyi kaaokseen.
Vuosikymmenien takaiset muistot palasivat mieleeni, kun Maailman terveysjärjestö WHO kutsui Mugaben hyvän tahdon lähettikääksi siitä huolimatta, että Zimbabwen terveydenhoidon järjestelmä oli romahtanut itsevaltaisen Mugaben valtakaudella.
Onneksi WHO:n johtaja perui päätöksensä. Kanadan pääminiserti Justin Trudeau piti Mugaben valintaa vitsinä. Mielestäni se on jotain vieläkin pahempaa. Herää kysymys: minkähänlaisessa kuplassa siellä WHO:ssa oikein eletään?