Eero Heinäluomann analyysi Vanhasen hallituksen talouspolitiikasta aamun televisiossa oli erittäin terävä. Kyllä minäkin olen seurannut silmät pyöreinä ministerien miljardien heittelyä.
On todellista oikeistolaista jakopolitiikkaa luvata työnantajille kansaneläkemaksun poisto ja synnyttää – hupsista vaan-uusi miljardiaukko budjettiin. Muistaako vielä kukaan, että vielä kesällä aivan ylivoimainen kansantalouden taakka-pitkälläkin tähtäimellä- olisi ollut vajaat 100 miljoonaa maksanut ilmainen lasten päivähoito, mikä olisi ollut todellinen täsmäelvytys lapsperheille.
Eero ei siis lähde eurovaaliehdokkaaksi. Se oli huono uutinen. Mikä oikein riivaa niitä demareita, joille Herra Puolue on suonut kosolti luottamusta. Miksi he eivät lähde ehdokkaiksi? Tällä en tarkoita puolueen puheenjohtajaa tai eduskuntaryhmän puheenjohtajaa: heillä on oma tärkeä tehtävänsä. Mutta entä puolueen ja ryhmän varapuheenjohtajat, varapuhemies ja muut dignitäärit (arvohenkilöt) ?
Miten itse aion osallistua taakanjakoon, sen kerron ensi torstaina.
Alussa kehuin Heinäluomaa. Nyt seuraa moitteet. Eero sanoi aamun haastattelussa, että eduskuntaryhmässä on vain yksi-eli minä, joka pitää Nato-keskustelua tärkeänä ja jopa arvioi jäsenyyden hyötyjä haittoja suuremmiksi. Juuri tällainen hengenhaistaminen on tehnyt luovan ja rennon turvallisuuspoliittisen keskustelun mahdottomaksi. Se että joku kulkee natometri kädessä ja tarkkailee kenen hengityksessä on natopromilleja ja kenen ei.
Sitä paitsi joka asiassa yksi ihminen aloittaa keskustelun ja yksikin voi olla oikeassa. Kun EU:n synyttänyttä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä perustettiin, saksalainen veljespuolueemme SPD oli oppositiossa. Puoluekokouksessa hiili- ja teräsyhteisöä kannatti vain yksi puoluekokousedustaja, nuorisoliittolainen Willy Brandt…