Suomen maahanmuuttopolitiikka on henkisessä umpikujassa. Kieltämättä asia on vaikea ja vaatii erityistä poliittista rohkeutta, Puoluejohtajat joko välttelevät tai vaikenevat, mutta ennenkaikea varovat. Tasavallan presidenttikin antoi siimaa ennenkaikkea maahanmuuttoa vastustaville, ei ainoastaan kriittisille vaan myös vihaisia puheita puhkuville kansalaisille.
EU-tasolla Suomi on ollut valtavirrassa. Suomi on ollut valmis pakolaistaakan jakoon, vaikka äänestikin asiassa tyhjää. En halua moittia pääministeri Sipilää tai sisäministeri Petteri Orpoa, joiden tehtävänä on sovitella hallituksen sisäisiä erimielisyyksiä. Tuo nuorallatanssi vie voimia ja rohkeutta.
Henkinen umpikuja näkyy nyt erityisesti kotouttamisessa. Kaikki positiivinen nähdään ”vetovoimatekijänä”. Perheiden yhdistämistä tiukennetaan äärirajoille. Miten joku voi kuvitella turvapaikan saaneen kotoutuvan, jos näköpiirissä ei ole mahdollisuutta saada perhettä Suomeen? Umpikuja näkyy myös jopa työllistymisessä, jonka mahdollinen onnistuminen nähdään ”vetovoimatekijänä”. ”Vetovoimatekijästä” on tulossa salasana, jonka alle voi peittää melkein mitä tahansa.
Jos työllistyminen nähdään ”vetovoimatekjänä”, on luonnollista, ettei hallituksella ole selkeitä esityksiä, millä tavalla mahdollisesti noin 10.000 turvapaikan saanutta voidaan saada työn syrjään kiinni. Mahdollisuuksia on: palkkatuki, oppisopimuskoulututuksen räätälöiminen maahanmuuttajille, minimipalkkojen väliaikainen alentaminen jne. Suomessa on tunnetusti tekemätöntä työtä. Yrityksille pitää synnyttää vetovoimatekijöitä työllistää maahanmuuttajia.
Ilokseni huomasin, että Jyväskylän yliopisto ja Hanken ovat ryhtyneet avaamaan korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistymissolmua räätälöidyillä ohjelmilla.
Kotoutumiseen liittyvät hallituksen toimet ovat työ-ja oikeusministeri Jari Lindströmin käsissä. Kun perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan ideologi on europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, niin mieleen hiipii ajatus, että perusuomalaiset eivät oikeasti haluakkaan kotoutumisen onnistumista, koska se on ”vetovoimatekijä”.
Suomen linjan voisi kärjistää: mitään ei tehdä eikä mitään tarvitse tehdä eikä rahaakaan ole. Tämä ei ole mikään loppukevennys-ei todellakaan, vaan kehoitus parempaan!
Lopuksi tunustus ulkoministeri Timo Soinille, joka sanoi että Britannian jatko EU:ssa on Suomen etu. Tärkeä linjanveto, joka osoittaa kykyä nousta perussuomalaisten itsensä nostaman EU-hälyn ja melun yläpuolelle.