Ei ole mitään järkeä vain puhua kasvusta ja paremmasta työllisyydestä, jos ei ole käytettävissä kasvua ja työllisyyttä parantavia välineitä. Vaikka Euroopan unionin budjetti on yksi voimakkaimpia välineitä synnyttää investointeja ja kasvua, paine myös EU:n budjetin leikkaamiseksi on kova. Euroopan kriisi uhkaa jo koko maailmantaloutta, mutta Eurooppa on kuin avantoon pudonnut mies, joka käyttää energiansa vain miettiäkseen, miten hän avantoon joutui ja miksi jäänaskalit jäivät kotiin sensijaan että pyrkisi hyisestä vedestä pois.
Ranskan uusi demaripresidentti Hollande on toista maata. Hän esittää 120 biljoonan euron kasvupakettia. Paketti muodostuisi 55 biljoonan käyttämättömistä rakennerahastoista, 60 biljoonaa Euroopan investointipankilta ja noin 5 biljoonaaa projektibondeja infrahankkeisiin. Summat ovat suuria, mutta vain osa olisi ”uutta rahaa”. Hollande myös vaatii transaktioveroja rahoittamaan projekteja ja osin myös EU:n budjettia.
EU:n budjetti on erilainen kuin kansalliset budjetit. EU:n budjetti maksaa 0,67 euroa eurokansalaista kohden eli puolen kahvikupposen verran. Rahat eivät mene mihinkään EU:n pohjattomaan laariin, vaan 94 prosenttia palaa jäsenmaille ! EU:n budjetti on investointibudjetti. Se ei velkaannuta eikä kasvata vajeita eikä lisää kansalaisten verotaakkaa. Säästäväisyyttä pitää EU:ssakin tietenkin harjoittaa, mutta se on eri asia kuin leikkauksia luihin saakka. Komissio esittää EU:lle maltillista budjettia , mutta joillekin jäsenmaille ei tämäkään tunnu riittävän. Rahiseva leikkauslevy on jäänyt pahasti päälle.
Pian alkavassa huippukokouksessa etsitään tasapainoa Kasvu-Ranskan ja Säästö-Saksan välillä. Komissio tuonee oman kasvupaketin kokouksen puitavaksi.