Uusi vuosi on äärimmäisen haastava. Euroopalle se on vaaran vuosi. Joko löydämme eurooppalaisia ratkaisuja velka- ja työttömyyskriisiin tai annamme nationalismin ja populismin kasvaa. Helmut Schmidt totesi die Zeit -lehdessä, että jos yhteisen valuutan puolustaminen epäonnistuu, Euroopan unioni hajoaa. Siksi euron puolustaminen on Euroopan idean puolustamista.
Suomessa käydään jonkinlaista jatkosotaa – tai pitäisikö sanoa erillisotaa -siitä, miten Euroopan unioniin pitäisi suhtautua. Gallupkuningasta Timo Soinia ei ole vaadittu vastaamaan suoraan, haluaako hän Suomen eroavan EU:sta ja haluaako hän markan takaisin. Pilkkaavat puheet Kreikasta, Portugalista, Espanjasta ja Irlannista jonkinlaisina kaalimaina näyttävät riittävän.
Luin Suomen eduskunnassa käydyn Irlantia ja Kreikkaa koskevan keskustelun, ja hämmästyin miten lyhyessä ajassa käpertyminen ja näköalojen sumentuminen on tapahtunut. Kriittisyys on hyvä, mutta naureskelu vaikeita rakenteellisia uudistuksia tekeville jäsenmaille voi osua omaan nilkkaan. Tällä menolla Suomella on ainakin vähemmän ystäviä.
Suomen EU- politiikasta päättää Suomen eduskunta. Siksi on tärkeää , jopa välttämätöntä, että Suomen eduskuntavaalien lähestyessä yhtenä ydinteemana on Eurooppa-politiikka. Jokaisen maan intressissä on löytää eurooppalaisia ratkaisuja velka- ja työttömyyskriisiin. Jokaisen puoluejohtajan on pian aika esittää oma Eurooppa-visionsa ja käsityksensä siitä, miten Suomen otetta Eurooppa-politiikassa voidaan vahvistaa.