Julkisuus on ymmärrettävästi päästänyt Keskustapuolueen uuden puheenjohtajan Juha Sipilän toistaiseksi helpolla. Niin pitääkin, sillä miehelle pitää toki antaa aikaa selkeyttää ajatuksiaan erityisesti Euroopan kriisiä koskevissa kysymyksissä. Olin innoissani, kun Juha Sipilä sanoi kannattavansa Euroopan unionia ja euroa, mutta heti perään tuli täyslaidallinen, kun hän sanoi vastustavansa Espanjan tukemista. Väistämättä tuli mieleen vanha metofora narusta, joka kannattaa hirtettyä.
Keskustapuolue joutuu Juha Sipilän johdolla vielä kirkastamaan Eurooppa-linjaansa. Olen varma, että Keskusta haluaa erottua perusuomalaisista ja vaalia Santeri Alkion perintöä. Santeri Alkiohan oli Suomen ensimmäisiä federalisteja. Keskustapuolueen mepit myös kuuluvat Euroopan parlamentissa Eurooppamyönteiseen liberaaliryhmään, joka ajaa voimakkaasti mm. eurobondeja.
Euroopan kriisi ei Espanjan myötä uhannut syöstä ainoastaan Eurooppaa ennennäkemättömään lamaan, vaan koko maailmantalous oli vaarassa suistua raiteiltaan. Suomi on ollut pääministeri Jyrki Kataisen ja ministeri Jutta Urpilaisen johdolla niiden joukossa, jotka ovat sitkeästi ja rohkeasti pitäneet euroalueen ja koko EU:n päätä veden pinnan yläpuolella. Siksi he ansaitsevat kunnioituksemme. Kysymys on todellakin siitä, että jos euro hajoaa, niin Euroopan unionikin hajoaa.
Jotkut ovat jo ehtineet sanoa, että kriisi on ohi. Ehkä Saksan vihreän ex-ulkoministerin Joschka Fischerin kaikkein pessimistisimmät pelot ”Eurooppatalon palamisesta” ovat ohi, mutta epävarmuus tulevaisuudesta jatkuu. Kansalaiset, markkinat ja Euroopan globaalit partnerit tarvitsevat selkeän käsityksen Euroopan suunnasta. Tarvitaan syvempää integraatiota, mikä vie vuosia, mutta suunnan pitää olla selvä.