Tunnetusti Euroopan parlamentti työskentelee viikon kuukaudessa Ranskassa Strasburgissa. Kaupunki on oikeutetusti Euroopan joulupääkaupunki. Strasburgin joulukoristeet ovat aivan omaa luokaansa. Täällä on erittäin kaunista ja tunnelmallista.
Joulurauha on kuitenkin vielä kaukana, sillä Strasburgin viikko on aina pakattu täyteen asiaa. Eilinen työpäivä venyi 14-tuntiseksi. Illalla kymmeneen saakka keskustelime ryhmässä uuden ulkomisterin Cathy Ashtonin kanssa. Hän joutui illan tunteina vastaamaan -kirjaimellisesti -kaikkeen maan ja taivaan väliltä.
Sain viimeisen puheenvuoron ja ajattelin vähän keventää tunnelmaa kertomalla , että olen Suomesta, läheltä Lappia, missä tunnetusti asuu Joulupukki. Sanoin toveri paronittarelle, että jos hänellä on joitakin toivomuksia, voin välittää ne joulupukille.
Hän ilahtui silminnähden ja kertoi käyneensä jo kaksi kertaa Rovaniemellä Joulupukkia tapaamassa. Vastasin hänelle, että minä puolestani olen vuosia sitten tavannut Henry Kissingerin, joka aikoinaan toivoi ”Euroopan puhelinnumeroa”. Kysyin silloin Kissingeriltä, onko hän tyytyväinen, kun Eurooppa saa kuin saakin Lissabonin sopimuksen myötä hänen toivomansa ”puhelinnumeron” (eli yksi henkilö tulee kasvoillaan vastaamaan Euroopan ulkopolitiikasta) ja Yhdysvaltojen tai Venäjän presidentti voi sitten ”soittaa” Eurooppaan.
Kissinger vastasi:– Hyvä, mutta pystyykö puhelimeen vastaaja sanomaan mitään ennenkuin kaikki 27 maata ovat päässeet asiasta yksimielisyyteen. Se vie aikaa.
Kissingerin vastauksessa oli ydinasia. Ashtonin edessä on jättisuuri haaste: miten saada EU puhumaan yhdellä äänellä, sillä siitä riippuu Euroopan vaikutusvalta globaalimaailmassa. Uskon Ashtonin onnistuvan.