Euroopan parlamentin jokapäiväistä poliittista leipää on sisämarkkinoiden kehittäminen. Toisille sisämarkkinat ovat vain markkinavapauksien lisäämistä. Toisten mielestä markkinavapauksien lisääminen edellyttää myös työntekijöiden oikeuksien vahvistamista sekä kuluttajien ja luonnon puolustamista. Se on politiikkaa, jossa näkemykset vaihtelevat riippuen poliittisesta puolueesta.
Jo nyt voidaan sanoa, että vielä vajaan vuoden kestävä, talouskriisin riivaama parlamenttikausi on ollut oikeistohenkinen: markkinavapaudet ovat olleet ykkösasia. Työelämän kysymyksissä on saatu varsin vähän aikaan.
Työaikadirektiivin neuvottelut raukesivat joulukuussa 2012, kun työmarkkinajärjestöt eivät päässeet sopimukseen määräajan puitteissa. Komissio ei tuo asiaa enää parlamentin käsittelyyn, vaan hanke siirtyy seuraavaan parlamenttiin.
Parlamentti on odottanut komissiolta myös työsuojelustrategiaa, sillä olisimme halunneet painetta työergonomian kehittämiseen sekä tuki -ja liikuntaelinten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Turhaan olemme odottaneet.
Komissio ajaa tiukasti sisämarkkinauudistuksia, joissa pienten yritysten hallinnollista taakkaa vähennettäisiin. Hyvältä tuntuva uudistus sisältää kuitenkin yrityksen heikentää työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Suomessa 94 posenttia työpaikoista on pienissä yrityksissä. Olisi kohtalokasta aloittaa toimenpiteet, joilla esimerkiksi työsuojelun tasoa heikennettäisiin.
Suomen ja Itävallan esimerkkien siivittämänä sentään nuoriosotakuu lähtee liikkeelle. EU:n budjetissa on 6 miljardia lisärahaa yli 20 prosentin nuorisotyöttömyyden riivaamille alueille. Lisäksi Euroopan sosiaalirahastosta irroitettavilla euroilla pitäisi tarjota työttömille, alle 30-vuotiaille nuorille työ-tai opiskelupaikka.