Asioita pistetään yleensä paremmuusjärjestykseen, mutta nyt on aika on pistää asioita myös pahemmuusjärjestykseen. Kun olen koko aikuisikäni yrittänyt todistaa, että politiikka ei ole likaista peliä, niin nyt on pakko sanoa, että onhan se sitä.
Onneksi vähitellen paljastuu, minkälaiset hämärämiehet ovat olleet synnyttämässä porvarihallitusta Suomeen ja millaisilla keinoilla. Kansanedustaja Marja Tiura joutunut julkisuudessa päärooliin, mutta on sittenkin sivuosassa siinä libretossa, jonka erilaiset liikemiehet ovat kirjoittaneet. Suomi putoaa kuin kivi , ei ainoastaan taloudessa, vaan myös kansainvälisessä arvostuksessa. Suomi kun on ollut sekä avoimuuden että vähäisen korruption mallimaa.
Aikaisemmin pahemmuusjärjestykseni kärkenä olivat kirkko ja yliopistot ja vasta kolmantena politiikka. Kirkon piirissä on monenlaista rakenteellistä suhmurointia. Sekä kirkolliskokouksen ja että kirkkoherrojen vaalitavat ovat epädemokraattisia. Suljettu päätöksenteko esimerkiksi professorien nimityksissä yhdessä kovenevan kilpailun kanssa ei myöskään tiedeyhteisöissä kestä päivänvaloa. Aikaisemmin minulla on ollut lapsenusko, että politiikassa ei mitään hirvetiä voi tapahtua, kun kaikki on niin avointa, mutta nyt on aika korjata käsitystä.
Muistanko oikein, että viime eduskuntavaalien jälkeisten hallitusneuvottlujen ylpeydenaihe oli, että lobbarit oli heitetty ulos Säätytalolta. Nyt on kuitenkin paljastumassa, että lobattu on.Suomessa on paras hallitus, minkä rahalla saa. Paradoksi tämäkin.