Ihmiset haluavat vaaleissa muutosta, mutta halutun muutoksen suunta on usein epäselvä. Oikeistopopulismi on menettämässä onneksi otettaan Euroopassa, mutta mitä tulee tilalle? Tähän kysymykseen vastataan pian monissa Euroopan maissa pidettävissä vaaleissa, myös Suomen syksyn kunnallisvaaleissa. Ranskan presidentinvaalien lisäksi myös muissa Euroopan maissa on mielenkiintoista liilehdintää. Hollannissa esimerkiksi sosialidemokraattien puheenjohtajaksi valittiin juuri 41-vuotias Diederic Samson, Greenpeace-aktivisti, joka ennen poliitiikon uraan vastasi Greenpeace -järjestön ruohonjuuritason kampanjoinnista.
Hollantilaiset demarit haluavat siis haastaa oikeistohallituksensa oikein kunnolla- alhaalta ylös. Uuden puheenjohtajan tehtäväksi on annettu sytyttää uusi, vasemmistolainen ja radikaali henkäys vanhaan kunnianarvoiseen demaripuolueeseen, jossa on havaittavissa ikääntymiseen liittyvää sydämen vajaatoimintaa ja verisuonten kalkkeutumista.
Suomessa tilanne on erilainen, mutta pohjimmiltaan samanlainen kuin Hollanissa. Demarit ovat Suomessa hallituksessa ja puheenjohtajana on nuori, laajaa luottamusta puolueen sisällä nauttiva Jutta Urpilainen. Puoluekokoukseensa valmistautuva Sdp voisi kuitenkin kopsata hollantilaisilta idean ja valita Urpilaisen uudelleen ja radikalisoida puoluehallitusta.
Mielikuvia ei kannata vähätellä. Mielikuvat ovat maailman suurimmat markkinavoimat. Siksi minua harmittaa, että mielikuva sosialidemokraatteista nössöinä säilyttäjinä on niin vahva, kun taas vihreät ja muut porvarit koetaan radikaaleina uudistajina. Tietenkin loppujen lopuksi on kysymys sisällöistä, muutoksen suunnasta.