Aikoinaan lempisosiologini oli saksalainen Jürgen Habermas. Hänen teorioitaan ’systeemin’ ja ’elämismaailman’ välisistä ristiriidoista oli inspiroivaa lukea ja niitä tuli sitaarrattua siteerattua ehkä liiankin kanssa, mutta huomaan Habermasin olevan juuri nyt todella ajankohtainen.
Systeemillä Habermas tarkoittaa yhteenkietoutunutta talouselämän eliittiä, politiikkaa, kirkkoa , työmarkkinajärjestöjä ja mediaa.Elämismaailma puolestaan on ihmisten arki , ystävät ja verkostot. Jos etäisyys näiden kahden maailman välillä on liian suuri, silloin konflikti on valmis. Euroopan yli on jo vuosia pyyhkinyt protestiaalto, johon Habermasin teoriat sopivat hyvin.
Saksassa ja Ruotsissa pyyhkäisi ensiksi piraattiprotesti. Kuin tyhjästä nousivat piraatit Saksassa niin valtiopäiville ja eri osavaltioiden ja esimerkiksi Berliinin päättäviin elimiin. Ruotsista pölähti Euroopan parlamenttiin kaksi piraattia. Nyt piraatit ovat häviämässä poliittiselta kartalta yksinkertaisesti siksi, että heillä ei ole sittenkään mitään sanottavaa internetin vapauden ja joukkoliikenteen tehostamisen lisäksi.Persut Suomessa ovat protesti ”vanhoja puolueita kohtaan”, mitä ilmaisua Soini edelleen mielellään käyttää, vaikka SMP:n perillisenä puolue on jo vakiintunut ”vanha puolue”. Protestipuolueet Euroopan eri maissa ovat erilaisia, mutta yhteistä niille on voimakas eliitin ja politiikan vastainen protesti.
Viimeisin tulokas protestipuolueiden värikkääseen joukkoon ja italiaiasen Beppe Grillon puolue, joka on protesti erityisesti Italian korruptoitunuttta poliittista järjestelmää vastaan. Grillon Viiden tähden liike toimii tiukasti eliittiä vastaan ja julistaa ”vanhat puolueet” kuolleeksi ja kuopatuksi. Italian poliittiseen peliin väsynyt äänestäjäkunta otti ilolla protestin vastaan.
Viimeistään nyt pitäisi Euroopan eliitin herätä elämismaailman huoliin ja kieleen, jota kansalaisten on mahdollista ymmärtää.Habermas on ollut jo pitkään vihainen. Habermas on vihainen sekä poliitikoille että medialle. Erityisesti hän arvostelee eurooppalaisia poliitikkoja, jotka ovat hukkaamassa koko Euroopan idean. Pessimisti tai tuomiopäivän pasuunan soittaja hän ei ole, mutta nykymenosta hän ei pidä. Eikä siinä kehumista olekaan. Tämän Euroopan pitäisi olla kansalaisten Eurooppa eikä eliitin ja markkinoiden Eurooppa.