Tulin valituksi vuonna 1979 eduskuntaan eli ensi keväänä tulee mittariin 30 vuotta Suomen kansan edustajana. Tuntuu kuin nyt eläisin kansanvallan surullisinta aikaa. Julkisuuteen piirtyy kuva toinen toisiin seksuaalisesti ahdistelevista kansanedustajista, jotka odottavat pääsyä ulkomaille katselemaan hotelleista aikuisviihdettä.
Vakavampi asia on tietenkin vaalirahoitussotku. Sotkuakin vakavampi asia on esimerkiksi pääministerin kertomus, ettei hän tiennyt , mistä vaalirahat tulevat. Vakavimmista vakavin asia on pääministerin meriselitys, ettei hän tietoisesti halua tietää, jottei vaalirahoitus vaikuttaisi päätöksiin.
Ensinnäkään : en millään usko, että yksikään kansanedustaja ei tietäisi rahoittajiaan. Toisekseen : kaikki pitääkin ehdottomasti tietää.
Aluksi viattomalta tuntuva pääministerin perustelu onkin oikeasti pelottava. Jos et tiedä, sinua voidaan vaalien jälkeen vaikka kiristää, kun vaalikassaan sujauttaa rahaa vaikkapa huumepomo ja rikollisjärjestön johtaja. Näin teoriassa.
Kuka vielä muistaa Leena Luhtasen ja vaivaisen 1000 euron vaalisotkun, joka saattoi vaikuttaa oikeasti vaalitulokseen?Leena oli pieni fisu nyt esillä olevien vonkaleiden seurassa.
Koko vaalirahoitussotkun positiivinen puoli voisi olla, että seuraaavissa vaaleissa rahaa annetaan ja käytetään vähemmän.