Paavo Lipponen on Sdp:n presidenttiehdokas. Vakava ja uhkaava aika vaatii vakavasti otettavia ehdokkaita ja tärkeää yhteiskunnallista keskustelua. Paavo Lipposta ei tarvitse esitellä Euroopan tärkeissä maissa, eikä Venäjällä tai USA:ssa, sillä hänet tunnetaan jo pääministeriajoilta, mutta aktiivisena vaikuttajana myös pääministerikauden jälkeen. Uskon, että hänen ehdokkaaksi suostumuksensa taustalla eivät olleet ainoastaan sosialidemokraattien vetoomukset, vaan eri yhteiskuntapiirien toiveet saada kansainvälisesti uskottava persoona Suomen presidentiksi.
Entiset pääministerit Esko Aho ja Paavo Lipponen ovat viime aikoina olleet kysyttyjä seminaaripuhujia Euroopan eri maissa. Euroopassa halutaan kuulla miten Suomi selvisi 90- luvun puolivälin velka- ja työttömyyskriisistä. Suomi oli silloin samantyyppisessä velka- ja työttömyyskriisissä, kuten Irlanti ja Kreikka tänään. Tuon kriisin arvet ovat vieläkin nähtävissä puhumattakaan pankkikriisistä, joka saneerasi suomalaisen pankkijärjestelmän, mutta sai aikaan samalla melkoista tuhoa mm. konkursseina. Lipposen johdolla Suomi saatiin Euroopan ennätysvauhtia laskevan työttömyyden uralle ja velkakriisistä kasvavaan talouteen.
Suomi tarvitsee kansainvälisesti arvostetun presidentin, mutta myös ihmisen joka tuntee Suomen joka kolkan. Lipponen on myös sivistynyt mies. Se ei tarkoita mitään akateemista keikarointia, vaan laaja-alaista herkkyyttä, mitä kuvastaa parhaiten saksankielinen sana Bildung.
Jos Lipponen ei olisi presidenttiehdokas, äänestäisin Pekka Haavistoa. Siinä toinen sivistynyt ehdokas.