Olla ehdokkaana EU-vaaleissa ei ole ihan yksinkertainen juttu. Koko maa on vaalipiirinä ja meikäläisen omasta mielestäni suurena pitämää 50.000 euron vaalibudjettia monet muut ehdokkaat pitävät naurettavan pienenä. Rahan kerääminen tuntuu ylivoimaiselta urakalta. Myös aikataulun laatiminen on lähes ”mission impossible”, mahdoton tehtävä
Perhesopuakin vaalikamppailu koettelee. Sunnuntai aamuna sanoin miehelleni Sepolle: ”Koeta kestää. Voi olla, että nämä vaalit minun viimeiset.”
– Niin täällä ajassa, mutta miten tuolla Herran kirkkaudessa, taivaassa , kysyi Seppo.
Vastasin, että tuskin taivaassa on vaaleja, johon Seppo: ” Helvetissä on ainakin vaalit. Joka viikko ja vaalipiirinä koko tellus!”
Hiljaista on. Ehdokkaat ovat tulessa, mutta kansalaisyhteiskunta ei ota syttyäkseen. Ei millään uskoisi , että Eu-parlamenttivaaleihin on aikaa runsaat kaksi kuukautta.Sisällöistä on vaikea puhua, kun ei juuri ole foorumeita tai tahoja , jotka olisivat kiinnostuneita. Lehdet irtisanovat toimittajia ja voi vain aavistella, mistä asoista tingitään ensimmäiseksi. Sähköinen puoli tekee samoin. Haluaako julkisen palvelun YLE täyttää ammattovaa infoaukko? Epäilen.