Suomessa on ennenkin halveksittu “muita” julkisesti. Vihapuheiden kohteina ovat olleet saamelaiset, suomenruotsalaiset, venäläiset, romanit ja seksuaalivähemmistöt. Nyt vihapuheiden kohteina ovat maahanmuuttajat. Hämmästelen, kuinka kummallisen helposti yleistyi käsite “maahanmuuttokriittinen”, vaikka kysymys on usein- ei aina- puhtaasta rasismista. Maahanmuuttopolitiikkaa saa ja pitää arvostella, mutta vihapuheille ja rasisimille on oltava nollatoleranssi
Julkisuuden ja somehälyn ja – melun takaa löytyy kuitenkin paljon myönteistä. Ihmiset ovat avanneet sydämensä ja kukkaronsa. Maahanmuuttajia toivotetaan tervetulleiksi ja vapaaehtoistyö on Suomessa ennenkokematonta.
Suurimmat kiitokset jo nyt ansaitsevat tavalliset kansalaiset ja Suomen Punainen Risti, joka on organisoinut vastaanottokeskuksia ja kansalaisten vapaaehtoistoimintaa ainutlaatuisen tehokkaasti. Tulevat suomalaiset ovat aloittaneet kotoutumisen ja me suomalaiset olemme kotoutumassa.
Oulussa eläkkeellä olevat opettajat järjestävät suomen kielen kursseja turvapaikkaa odottaville. Kauhavalla puolestaan kysyttiin turvapaikan hakijoilta, ketkä heistä on opettajia ja lapsille perustettiin koulu. Vastaanottokeskuksen ohjaaja Kaija Silvolahti kertoo Helsingin Sanomissa, kuinka opettajat halusivat aloittaa koulun nimenomaan Suomen koulujärjestelmän mukaisesti. Hienoa halua aitoon kotoutumiseen!
On ollut mielenkiintoista lukea median haastattelemien turvapaikkaa hakevien haastatteluja. Mitä he ajattelevat meistä suomalaisista? Ketä he kiittävät? Yllättävän moni kiittää- poliisia, “kun ne eivät hakkaa”. Hieno tunnustus suomalaiselle poliisille ja järkyttävä todistus siitä, minkälaisista oloista monet tulevat.
Suomalainen poliisi ansaitsee siis kunnioituksemme ja arvostuksemme. Aina ei ole ollut näin. Muistan kun lapsena hoidimme äidin isäässa isäämme, jonka selän poliisi oli hakannut tohjoks,