Heinäkuun ensimmäisenä päivänä luovuttaa Kreikka EU:n puheenjohtajuuden Italialle. Italian nuori pääministeri Matteo Renzi on myös vaalivoittaja: sosialidemokraattinen PD-puolue sai 41 prosenttiyksikön kannatuksen juuri käydyissä Euroopan parlamentin vaaleissa ja parlamentin sd-rymään tuli 31 meppiä. Komea saavutus!
Ja kunnianhimoa on myös Italian puheenjohtajuuskauden tavoitteissa: uutta kasvua ympäristö- ja energia-alalla, sisämarkkinoiden kehittäminen ja digivallankumous.
Vaikka EMU sääntöjä tuskin tullaan muuttamaan, luvassa on EMU-sääntöjen väljempi tulkinta, jottei lääkkeistä tule tautia pahempi vaiva eli este kasvulle ja työllisyyden parantamiselle.Näinhän on osin jo tapahtunut. Tältä osin on ilmassa jo muutoksen merkkejä.
Italia alustaa myös keskustelun EU:n tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä institutionaalisista muutoksista. Perussopimuksia tuskin tullaan muuttamaan, mutta työnjaosta ja yhteistyön tiivistämisestä on aina parempi puhua kuin juuttua toimielinten väliseen kissanhännänvetoon.
Juuri nyt kuumimillaan ovat tulevia henkilövalintoja koskevat neuvottelut. Kriittisestikin Junckerin komission puheenjohtajaksi valintaan suhtautuvat ovat jo myöntymässä hänen kannalleen.
Periaate on periaate, sillä ennen vaaleja oli sovittu, että suurin ryhmä voi valita komission puheenjohtajuuden. Suurin ryhmä on Euroopan kansanpuolue EPP, johon Suomen Kokoomus kuuluuu, mutta vaalivoittaja se ei ole, sillä maltillinen oikeisto menetti lähes 60 paikkaa!
Jo etukäteen oli selvää, etteivät vaalien voittajat skeptikot, kriittikot ja äärioikeisto pysty muodostamaan parlamenttiryhmää. Niin siinä sitten kävikin, että Ranskan suurin vaakivoittaja jää todennäköisesti yksin pitämään puheita ryhjälle salille ilman sen suurempaa vaikutusvaltaa.
Kun käytyjen eruovaalien äänten jakautumia tutkii, näyttää tulos Suomessa aika selvältä: korkean tulotason ja hyvän koulutuksen alueilla menestyy Kokoomus.Vähäisen koulutuksen ja työttömyyden runtelemilla alueila menestyvät perusuomalaiset .Tässä on vakava vaara jonkinlasteisesta sosiaalisesta apartheidista, johon ainakin sosialidemokraattien pitää paneutua syvällisesti.