Viikonvaihteessa pidettäviä Saksan vaaleja pidetään tylsinä, mutta jännittävänä. Kävin itse Berliinissä haistelemassa vaali-ilmastoa ja tuo tylsä-jännittävä -paradoksi on totta.
Merkelin valintaa pidetään varmana eikä Martin Schulzin hopeatilaa juuri epäillä. Jännitys piilee pronssissa eli kipuaako kolmannelle sijalle populistipuolue AfD vai onko liberaalipuolue Fdp voittajien joukossa. Myös vihreillä on mahdollisuus olla kolmantena. Saksassa on tyytymättömyyttä, joka voi kanavoitua die Linken kautta.
Jännitysmomentti liittyy tulevaan hallituskoalitioon. Liberaalipuoluetta pidetään yleisesti oikeistopuolueena eli kuten Saksassa sanotaan “työnantajien puolueena”. Varmasti Merkelin puolueelle ja baijerilaiselle sisarpuolueelle periaatteessa oikea unelmavävy.
Sosialidemokraateille tilanne on todella vaikea. Demareita toivotaan suureen koalitioon ja sosialidemokraattien perinteisiin kuuluu hallitukseen meno ja vastuunkanto – tietenkin omalta arvopohjalta, mutta viime vuosien kokemukset “junioripartnerina” puhuvat karua kieltä: kannatus laskee.
Oppositiossa huutaminen yhdessä Saksan halla-aholaisten kanssa saattaisi olla kuolemansuudelma.
Ennustukseni on, että SPD jää kuitenkin oppositioon. Kun Merkelille uusi 4.kausi on todennäköisesti viimeinen, niin hänen jälkeensä monet äänestäjät voivat palata takaisin kotiin, kun hallituksen politiikka kääntyy enemmän oikealle.
Kun Angela Merkel avasi Saksan pakolaisille ja julisti: tervetuloa, kyllä me pärjäämme, monet pitivät sitä poliittisena itsemurhana. Viikonvaihteessa näyttääkin käyvän toisin: saksalaiset palkitsevat johtajansa humanismin.