Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina Eurooppa muuttuu, mutta muutoksen suunta on epäselvä. Silloin pidetään Ranskassa presidentinvaalit ja Kreikassa parlamenttivaalit. Ranskassa voi käydä hyvin ja Kreikassa huonosti. Ranskassa tulos ratkeaa vasta toisella kierroksella, mutta tulevaksi presidentiksi todennäköisesti valitaan sosialisti ja ekonomisti Francois Hollande. Kreikassa voi tapahtua mitä tahansa. Kreikkalaista vaalikeskustelua seuranneena voin vain todeta, että miten poliitikot voivatkaan valehdella niin silmät ja korvat täyteen. Vaalilupauksia satelee ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ranskassa puolestaan vaalikeskustelu pyörii Ranskan ympärillä, niinkuin muuta maailmaa ei olisi olemassakaan.
Kriisitietoisuuden ja optimismin ylläpitäminen yhtäaikaa ei ole ihan helppoa. Ennenvanhaan saarnamiehet löivät pöytään helvetin kauhut , jonka jälkeen itse ilmoittautuivat pelastajiksi. Politiikassakin menetellään usein samoin, mutta se ei ole usein uskottavaa eikä kanna juuri koskaan pitkälle.Tunnettu on myös vanhan toimitsijan ohje nuorelle poliitikolle: ”Jos et muuten pärjää, niin yritä rehellisyydellä”.
On mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi Suomen poliittinen kulttuuri muuttuu vaalirahakohujen ja kasvavan politiikkavastaisuuden jälkeen. Pöytätavat todennäköisesti siistiytyvät, hyvä niin. Pöytätapojen lisäksi olennaista on kyky päätöksentekoon. Se on kaikkein tärkein asia, jota myös markkinat seuraavat röntgenkatseellaan. Kataisen-Urpilaisen hallituksen kyky solmia raamisopimus ja päätökset työurien pidetämiseksi olivat todella merkittävät.Luulenpa, että näillä päätöksillä helpottui velkapaine ja Suomen asema AAA-maana varmistui.
Vaalikausi on erittäin lyhyt. Ensimmäinen vuosi menee yleensä työryhmiä perustettaessa ja selontekoja suunniteltaessa. Toisena vuotena hallituspuolueet yrittävät näyttää äänestäjillä väriä ja toisille hallituskumppaineilla kaapin paikkaa, ja kolmantena alkaa valmistautuminen seuraaviin vaaleihin. Helposti käy niin, että asiat hautautuvat työryhmiin ja politiikkaohjelmiin. Näin kävi edellisellä hallitukselle ja näin on vaarassa käydä Kataisen hallitukselle merkittävissä reformeissa kuten kuntauudistuksessa ja sosiaalipolitiikan reformeissa.
Lyhyt, lyhyempi, vaalikausi! Vuosi sitten valituilla kansanedustajilla ja ministereille ei todellakaan ole aikaa hukattavana.