Kävi Britannian kansanäänestyksessä miten tahansa, niin elämä EU:ssa EI jatku entisellään. Jos britit jäävät EU:n jäseniksi, kritiikki Euroopan Unionia kohtaan vain kasvaa. Jos kansalaiset jättävät EU:n, alkaa Brexitin jälkeen tuskallinen Fixit. Pitää korjata se, mikä on korjattavissa.
Kansa on jakautunut kahtia ja äärinationalistisen murhaajan tappama nuori kansanedustaja jättää syvän haavan brittisieluihin.
Keskustelu EU:sta voimistuu niin UK:ssa kuin muissakin jäsenmaissa. Hyvä niin, sillä kansanäänestys ravisteli EU:n arvopohjaa ja yhteisöllisyyttä perinjuurin. EU:sta on rakennettava unioni, jolla on kansalaisten nykyistä aidompi luottamus. Tähän keskusteluun tulee kaikkien osallistua, niin EU-instituutioiden kuin jäsenmaiden ja kansalaisyhteiskunnankin.
Syvenevälle integraatiolle ei nyt näytä löytyvän tukea. Viesti on varsin vahva.
EU:n vapaan liikkuvuuden periaate oli lopulta suurin teema brittien kansanäänestyksessä ja tunnelman kiristäjä. EU-kansalaisten maahanmuutosta tehtiin syntipukki asuntopulalle, terveyskeskusten jonoille, Cameron hallituksen leikkauspolitiikalle ja kaikelle muulle ikävälle.
Konservatiivipääministeri sai sitä, mitä tilasi. Vuoden 2015 vaaleissa Cameron kuvaili EU:sta tulevaa työperäistä maahanmuuttoa ongelmaksi Britannialle ja lupasi vähentää sitä dramaattisesti, vaikka kaikki selvitykset ovat osoittaneet että juuri työperäinen maahanmuutto on ollut UK:lle valtava voimavara. Tietenkään hän ei pystynyt lunastamaan lupaustaan, vaan menetti uskottavuutensa.
Mitä opimme tästä? Maltillisten puolueiden ei pidä antaa antaa populismille pikkusormea, sillä se vie koko käden. Yhden brittipuolueen sisäisten ongelmien takia koko Eurooppa oli kuilun partaalla. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, miten sieltä kuilusta selviydyttiin..