Piru piileskelee tunnetusti yksityiskohdissa, mutta kokonaisuus politiikassa ratkaisee.
Kokonaisuuksien ymmärtäminen on politiikan ammattitaitoa. Ensiksi tulevat arvot, sitten kokonaisuuksien hallitseminen.
Suomi oli jo hengityskoneessa, mutta Kataisen-Urpilaisen sateenkaarihallitus osoitti kykynsä päätöksiin ja henkinen elpyminen on jo nähtävissä. Nyt vuorossa ovat työmarkkinajärjestöt, joiden rooli ei ainoastaan palkkaratkaisuissa, mutta myös työelämän laatukysymyksissä ja eläkeneuvotteluissa on ratkaiseva.
Vaikeudet kuitenkin vasta alkavat, kun periaatepäätöksiä ryhdytään pukemaan lakien muotoon. Jokaisella kansanedustajalla ja poliitikolla on oma ”babynsa”, lempilapsensa, johon ”ei saa koskea”. Nyt niitä on oikein tarjottimelle: kotihoidon tuki, kuntaliitokset, opintotuki, vuorottelvapaa jne. Kannattaa muistaa kuitenkin, etä kokonaisuus ratkaisee.Metsä kannattaa nähdä puilta kuten suomalainen metafora pirun sijasta opastaa.
Demokratia elää vastakkainasettelusta.Opposition rooli on elintärkeä ja vaihtoehtojen esille nostaminen sen ydintehtävä.Tuntui köyhältä, kun oppositio- Sipilä ja Soini – ovat nostamassa kotihoidon tuen uudistukset niin keskeiseksi.
Perheillä on Suomessa lasten hoidon vaihtoehtoja enemmän kuin juuri missään muussa maassa. On oikein hyvä asia antaa isille myös mahdollisuus hoitaa lapsia kotona ja patistaa äitejä,kuten eilisessä TV-uutisessa haastateltua lääkäri- äitiä, palaamaan työelämään hieman aikaisemmin.