Timo Soini teki puolueensa kannalta onnistuneen vedon luomalla eduskuntavaaleista kansanäänestyksen Suomen EU-politiikan suunnasta. Nyt suunnan kerrotaan muuttuneen, mutta silti Perussuomalaiset jättäytyivät oppositioon. Tästä voidaan vetää kaksi johtopäätöstä: Timo Soinia ja hänen puoluettaan eivät kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan kipukohdat tai Timo Soini haluaa keskittyä täysillä lähestyviin Suomen tasavallan presidentin vaaleihin.
Johdonmukaista, mutta väärää politiikkaa ainakin suomalaisen yhteiskunnan ongelmien näkökulmasta.
Suomen hallituksessa tullaan seuraavana neljänä vuotena ratkaisemaan mm. eläkepolitiikan suunta ja käsittelemään asuntopolitiikan ja terveydenhuollon pullonkauloja. En millään usko, että perussuomalaiset eivät olisi kiinnostuneita näistä asioista.
Myös eriarvoisuuden kasvu ja kestävyysvaje ovat asioita, jotka varmuudella kuuluvat hallitusneuvottelujen esityslistalle. Näihin asioihin ei ulkopuolelle jättäytyneillä Perussuomalaisilla ole enää vaikutusvaltaa.
Jäljelle jää vaihtoehto: Timo Soinin missio EU-kriitikin levittämisen lisäksi on päästä Suomen tasavallan presidentiksi. Nämä kaksi missiota sopivatkin hyvin yhteen. Timo Soini on toiminut johdonmukaisesti. Sitä todistaa Soinin prioriteetti ja halu tulla valituksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi eduskunnan järjestäytyessä.
Varmasti pian viimeisellekin jääräpäälle selviää, miksi Suomen EU-politiikan pitää olla pääministerivetoista. Olisihan erikoinen tilanne, jos EU-pöydässä istuisi eduskunnan luottamusta nauttiva pääministeri ja ihan omaa EU-linjaa vetävä presidentti. Tai päinvastoin.
EU-politiikka on sisäpolitiikkaa, jota eduskunnan tulee valvoa.