Viime kesänä koin ihmeen: Oulun kauppatorilla puistonpenkillä istuneet miehet pysäyttivät ja pyysivät minua kertomaan EU:n syntymässä olevasta perustuslaista.Se on tasan tarkkaan ainoa kerta, kun kansalainen kysyi kansanedustajalta jotain EU:n perustuslaista. Eduskuntavaalitkin on käyty välillä, mutta tuon vuoden takainen tapahtuma on jäänyt ainutkertaiseksi.
Juhannuksena syntyi sopu.Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Sopimuksesta tuli hiirenliivit, mutta haastavissa olosuhteissa sekin oli saavutus. EU-koulun häirikköjä olivat Puola ja Englanti .Puolan häiriköinti näyttää vain jatkuvan. Saksan liittokansleri Merkelille kuuluu kunnia riitapukarien saamisesta yhteiseen neuvottelutulokseen.
Puolan venkuroinnista huolimatta uskon pysyvään sopuun .Pian EU voi paneutua ydinkysymyksiin: energiapolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, kilpailukyvyn parantamiseen sekä oman globaalin vaikutusvallan vahvistamiseen.
Johtajuudelle on nyt Euroopassa tilausta. Juuri nyt Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitäisi olla erityisen aktiivinen, mutta Eu-asioissa näyttävät olevan aktiivisia vain vastustajat – Suomessakin Timo Soini.Suomen hallituksessakaan ei taida olla ainuttakaan ministeriä, joka olisi aidosti innostunut kehittämään Suomen EU-politiikkaa.
EU:n on tietenkin omalla toiminnallaan osoitettava ylikansallisen yhteistyön tuoma hyöty ja lisäarvo. Niitäkin on: EU:n sitovat päästövähennyukset ja kemikaalilaki ovat hyviä viimeaikaisia esimerkkejä.