Brysselissä vieraillut Yhdysvaltojen presidentti Obama kertoi olevansa enemmän huolissaan ydiniskusta Manhattanille kuin siitä, mitä tapahtuu Ukrainassa. Totta tietenkin – huolen jaamme kaikki, mutta samalla Obama tuli paljastaneeksi sen tosiasian, että USA:lla on vähiten menetettävää kärjistyvässä Ukrainan ja Venäjän välisessä kriisissä. Siksi Euroopassa pitää olla nyt erityisen varovainen.
Pahin saattaa olla edessä. Pahat virheet esimerkiksi talouspakotteiden suhteen pitää estää. Pakotteita tarvitaan, mutta niiden vaikutusarviot on tehtävä huolellisesti. Dialogi Venäjän kanssa näyttää olevan äärettömän vaikeaa, sillä presidentti Putin on varannut itselleen oikeuden tehdä, mitä haluaa.
Euroopan ja Suomen arvaamaton naapuri Venäjä tekee elämän mahdottomaksi ennustaa. Kukaan ei tiedä, mitä Venäjä tekee seuraavaksi. Moldovassa ja Transnistriassa ollaan varuillaan.
Onneksi Venäjä tarvitsee Eurooppaa ja erityisesti Venäjä tarvitsee kaasu- ja öljytuloja. Venäjän talous on heikko ja maa tarvitsee ulkomaisia investointeja.
Onko EU tehnyt virheitä ja minkälaisia, kuten Paavo Lipponen on sanonut? On ja Ei. EU on puhunut tällä kertaa ”yhdellä äänellä” ja toiminut samaan suuntaan. Kun tilannetta vertaa muihin kriiseihin, yksimielisyys on ollut poikkeuksellisen suurta.
Suurin virhe lienee se, että suhtautuminen Venäjään on ollut ollut liian kauan aika ylimielistä. EU on ehkä ollut liian rationaalinen. Kun EU tuki Venäjän WTO-jäsenyyttä, uskottiin, että Venäjästä tulee luotettava partneri. Näin ei ole käynyt.
EU:ssa ei myöskään ymmärretä Venäjän ja presidentti Putinin ”sielunelämää”. Presidentti Putin on sanonut, että Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin tragedia ja kaipuu entiseen suurvalta-aseman ja ilmeinen. Putinin tavoitteena on Euraasian unioni, jonka ensimmäisiä ”jäseniä” ovat ihmisoikeusrikkomuksista tunnetut Valko-Venäjä ja Kazakstan.
Meillä on kokemuksia historiasta, mitä tapahtuu, jos jotain maata oikein kunnolla nöyryytetään. Näin tapahtui Saksalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siitä alkoi Adolf Hitlerin nousu. Historia opettaa, mutta opitaanko historiasta mitään?