Eduskunnan syysistuntokausi alkoi myrskyisissä merkeissä. Suomen yli pyyhkii metsäteollisuuden hirmymyrsky, jonka merkitystä esimerkiksi Kainuulle ei voi mitata millään ”richterin”asteikolla.
Lehtien levikit laskevat ja sanomalehtipaperin kysyntä maailmalla laskee. Pakkauspaperin ja monen muun metsän tuotteen kysyntä sensijaan nousee.Metsästä tehdään jopa lääkkeitä! Herroja vuorineuvoksia voi kyllä syyttää, ettei pitkiä valoja ole pistetty tarpeeksi ajoissa päälle.
Pohjoisen metsävyöhykkeen merkitys saattaa jopa kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, joten ihan epätoivoiseksi ei ole syytä heittäytyä.
Mutta,mutta,mutta. Metsäteollisuutta ajaa alas monenlaiset jäykkyydet, joista ei oikein vielä edes kunnolla puhuta. Metsänomistuksen pirstaloituminen ja siitä johtuva puupula on yksi niistä.
Ajatelkaapa, jos pienviljelystä olisi ihannoitu yhtä kauan kuin pienmetsänomistusta, niin missä tilassa olisi Suomen maatalous nyt? Ajatelkaapa, jos työmarkkinakäytännöt olisivat iolleet yhtä jäykkiä kuin metsänmyyntisysteemit, niin missä olisimme nyt?