Vielä vuosi sitten Suomessakin puhuttiin satojen miljardien lainatarpeesta kriisimaiden auttamiseksi. Monet ennustivat myös euron loppua, mutta nyt ei ole näkyvissä ei euron, eikä maailmanloppu. Vaikka toivon pilkahduksia on ilmassa, poliittisesti kriisimaiden auttamista on edelleen yhtä vaikeaa perustella. On selvää, että perussuomalaiset ottvaat kaiken ilon irti kriisimaista niin tulevissa eurovaaleissa kuin seuraavissa eduskuntavaaleissakin.
Tähän mennessä Suomi ei ole menettänyt senttiäkään EU:n kriisimaiden auttamisessa. Suomi on saanut korokotuloja kahdenvälisistä lainoistaan, muun muassa Kreikka-lainasta 56 miljoonaa euroa. Kreikka on Suomelle suoraan miljardin velkaa. Kreikan konkurssiuka on nyt pieni, mutta takaisinmaksu on vasta vuosina 2030-2040. Mikä on maan maksuvalmius tuolloin? Sitä on vaikea sanoa. Orastavasta optimismista huolimatta on fiksua miettiä vaihtoehtoja, jolloin kysymykseen tulevat joko velkojen osittainen anteeksianto tai laina-aikojen pidentäminen. Kaikki vaihtoehdot ovat poliittisesti äärettömän vaikeita.
Ihan pieni, uusi mahdollisuukien ikkuna on avautumassa. Saksassa vaalit on pidetty ja hallitus syntymässä. Hyviin uutisiin kuuluu myös se, että Euroopan parlamentti hyväksyi juuri EU budjetin vuosille 2014-2020. Parlamentti onnistui monissa pyrkimyksissään lisätä kasvau ja työllisyyttä edistäviä panostuksia. Historiallista oli se, että että ensimmäistä kertaa, Lissabonin sopimuksen suomin valtuuksin,Parlamentti oli keskeinen toimija budjettiväännöissä. Minulla oli kunnia olla mukana loppuneuvotteluissa.Suurimpia parlamentin ja oman ryhmäni voittoja olivat lisäpanostukset nuorisotakuuseen, nuoriso-ohjelmien kuten Erasmuksen rahoittamiseen sekä tutkimukseen. Erityisen iloinen olen siitä, ettäbudjetin monissa painotuksissa näkyvät pienet -ja keskisuuret yritykset sekä niiden mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja.