Päässäni on pyärinyt Juice Leskisen Syksyn sävel ”Katu täyttyy askelista.Elämä on kuolemista.” Synkkyyteen en ole vajonnut, mutta ehkä Pääsiäinen inspiroi.
Olen aina pitänyt pääsiäisestä. Joulusta kristillisenä juhlana on liian meluisa ja makea, mutta pääsiäisen kärsimys viehättää.Minussa on ilmeisesti pikkuisen ortodoksin vikaa, sillä ortodoksisen pääsiäisliturgian viesti ”kuolemalla voi kuoleman voittaa” on aina kolahtanut.
Erityisen puhutteleva meille demareille on Pääsiäisen paradoksi juuri nyt. Kuolemalla voi kuoleman voittaa. Häviämällä voi löytää jotain uutta. Kriisissä voi joko käpertyä ja syyttää muita tai löytää alkuperäisen voiman lähde.
Pääsiäisen jälkeen alkaa porvarihallituksen synnytys. Me puolestamme mietimme oppositiopolitiikan Isoa Linjaa. Tärkeää on muistaa, ettei ole olemassa kahta politiikkkaa: hallitus- ja oppostiopolitiikkaan. vaan oppostiopolitiikankin on oltava kestävää ja rehellistä.
Itse palaan 12 vuoden takaiseen lähtöruutuun. Seuraavan vaalikauden olen ulkoasiainvaliokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen sekä Suomen pankin pankkivaltuutettu. Mielenkiintoisia tehtäviä.
Hyvää Pääsiäistä kaikille!