Ennen tietoisuutta ilmastonmuutoksesta laulettiin tutussa virressä: “Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa”. Nyt tiedetään enemmän: Arktisten alueiden merkitys ja rooli ilmastonmuutoksessa on suurempi kuin tähän asti on kuviteltu. Tuo alue on merkittävä koko Euroopan sääolojen säätelijänä.
Arktinen politiikka on noussut marginaalista keskiöön vuosien ponnistelujen seurauksena. Euroopan parlamentti pyysi viimeksi vuonna 2014 komissiota laatimaan yhtenäisen kehyksen arktisille EU:n toimille ja rahoitusohjelmille. Parlamentti on painostanut, vaatinut käyttämällä parlamentaarisia toimia kunnollisen EU:n arktisen politiikan aikaansaamiseksi.
On vihdoin aika luoda kokonaisvaltainen lähestymistapa. Käsissäni on komission uusi ohjelmapaperi, jonka otsikko on “Uusi arktista aluetta koskeva yhdennetty EU:n politiikka”. Ohjelma on tasapainoinen. Se ei enää hehkuta arktista aluetta Eldoradona, jonne kaikkien pitäisi mahdollisimman nopeasti rynnätä luonnonvarojen, öljyn, kaasun ja mineraalien perään kultaa vuolemaan.
Euroopan unioni on panostanut merkittävästi arktisen alueen tutkimukseen. Useilla EU-mailla on oma arktinen ohjelmansa. Kanada, Venäjä ja USA ovat aktiivisia ja tärkeitä toimijoita. Myös Intialla ja Kiinalla on oma arktinen ohjelmansa. Globaali kiinnostus on totta. Myös yhteistyö Venäjän kanssa sujuu hyvin kaikista sanktioista huolimatta. Venäjä tuntee olevansa yhteistyössä tasavertainen kumppani.
Pettymyksen ohjelma tuotti Rovaniemelle suunnitellun arktisen informaatiokeskuksen puuttuminen. Parlamentti on ajanut asiaa voimakkaasti, mutta komissio on suhtautunut parlamentin pyrkimyksiin koko aja nihkeästi. Euroopan ainoa alkuperäiskansa on saamelaiset, mutta kaivattua saamelaisten “edustustoa” Brysseliin ohjelma ei lupaa.
Infokeskuksen sijasta ohjelma kuitenkin lupaa vuosittaisen Arktisen konferenssin, johon kootaan arktisen politiikan eri tahot. On äärimmäisen tärkeää ottaa alkuperäiskansat ja alueen asukkaat mukaan alueen kehittämiseen.