Heti aluksi haluan sanoa, että pidän Björn Wahlroosin tyylistä provosoida ja käynnistää yhteiskunnallista keskustelua. Suomessa on aivan liian vähän ihmisiä, jotka uskaltavat aukaista suunsa ja ottaa myös väärässä olemisen riskin. Eihän siitä mitään uutta synny, jos kaikki vain hokevat kasvua, työpaikkoja, kasvua, työpaikkoja.
Viime sunnuntaina Arto Nyberg- ohjelmassa Wahlroos puuttui ns. kannustinloukkuihin, mitkä estävät ihmistä ottamasta vastaan työtä mitä tahansa. En epäile, etteikö monen keittiönpöydän ääressä olisi laskettu, kannattaako mennä töihin vai ei, mutta ongelman ydin on tietenkin työpaikkojen puute. Ihminen ei myöskään hevillä halua menettää osaamistaan-oikein tai väärin- ottamalla vastaan työn, joka on kaukana hänen koulutuksestaan ja osaamisestaan.
Ratkaisuksi Wahlros esittää työtuloväennyksen korottamista niin, että työtön saisi koko palkan puhtaana käteen. Olisikohan Wahlroos löyttänyt nuoruusvuosiensa merkinnöistä vanhan vaatimuksen, että verot valtion maksettaviksi?
Wahlroosin perustelut olivat paljastavia: ” Silloin työtön voisi jättää yhden tuopin ottamatta ja ottaa vastaan vähän kehnommankin työn”.
Wahroosilla on vanhentunut kuva työttömistä. Kun viimeksi olin vaalikentillä, tapasin työttömiä insinöörejä, diplomi-insöörejä ja työttömiä eri alojen tohtoreita. Erityisen tuskallista on kuunnella parikin tutkintoa suorittaneita nuoria, jotka yli kolmikymppisenä ovat loputtomalta tuntuvassa harjoittelukierteessä. En kehtaisi heille kasvotusten sanoa, että jätä tuoppi ottamatta ja mene töihin.
Uskallan sanoa, vaikka asia ei minulle kuulu, juuri tähän, ympäröivän todellisuuden muuttumisen, perustuu myös Kokoomuksen kannatuksen lasku. Sieltähän tulee jatkuvasti viestejä, että työttömyys on ihmisen oma vika ja aina kannattaa ottaa vastaan työtä mitä vain. Muutama vuosi sitten tämä olikin osa todellisuutta, enää ei. Todellisuus Stubbin ja Wahlroosin ympärillä on muuttunut. Työttömyyden koko kuva on muuttunut. Tapaamani koulutetut, ammattitaitoiset, tohtorit ja maisterit eivät ole “tuoppi-ihmisiä”.
Tämä vaan, sinipunan ystävän neuvona, vaalitaistelun loppumetreille.