Monissa EU-maissa jäsenmaiden hallituksilla on kaksoisstrategia: huonot asiat johtuvat EU:sta ja hyvät asiat ovat hallituksen ja ministereiden omaa ansiota. Kaksilla raiteilla ajaminen ja EU:n syntipukkiroolin korostaminen on hämmästyttävän yleistä.
Erityisesti Britanniassa poliitikkojen höystämä ja median tukema EU-syyttely ja irvailu on ollut suosittu kansanhuvi. Suomessa media on aika tasapuolinen ja asiallinen, mutta brittilehdistö ottaa vieläkin ilon irti käyristä kurkuista. Tarina käyristä kurkuista on totta, mutta tuo tanskalaisten maanviljelijöiden toivomuksesta tehty direktiivi on jo kauan sitten kuopattu. Legenda sen sijaan elää.
Nyt pääministeri David Cameron on vaikeuksissa, kun kritiikin ja syyttelyn sijasta kansalaisille pitäisi perustella EU:ssa pysymisen tärkeyttä. Ei oikein mene perille. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Suomessa asiat ovat toisin vai ovatko?
Tähän saakka Suomen EU-politiikka on ollut aika rehtiä ja rehellistä riippumatta hallituspohjasta.
Ilmeisesti eduskunnan merkittävä rooli EU-päätöksenteossa ei ole antanut mahdollisuuksia esiintyä EU-näyttämöllä ja kotimaassa eri hatut päässä. Jokainen ministeri joutuu ennen ja jälkeen neuvoston kokousta Suuren valiokunnan tarkkaan syyniin. Kaksoishatutus paljastuu nopeasti myös median ja lobbareiden toimesta.
Nyt tilanne on muuttunut selvästi. Juha Sipilän hallituksen ministeri tulee tv-kameroiden eteen ja selittää hankalaa päätöstä EU:lla. EU vaatii hallintarekisterilakia, EU vaatii metsähallituksen yhtiöittämistä. EU vaatii sitä ja tätä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kysymyksessä on yritys johtaa harhaan sekä kansanedustajia että yleistä mielipidettä.
Suomen hallituksen omissa käsissä on myös se, kuka pääsee terveysalalle kilpailemaan kuka ei, vai pääseekö kukaan. Normaali EU:n kilpailulainsäädäntö ei koske aloja, jotka ovat sisämarkkinoiden ulkopuolella. Näitä ovat vesi, terveys, sosiaaliturva ja koulutus. Myös kauppasopimuksissa on ollut tähän saakka ollut tapana jättää julkiset palvelut sopimuksen ulkopuolelle.
Näin pitää menetellä myös EU:n ja Yhdysvaltain välisessä kauppasopimuksessa eli TTIP:ssa. Parhaillaan käytävissä neuvotteluissa on Suomen hallituksen ja EU-parlamentin oltava tarkkoina, ettei porsaanreikiä pääse syntymään. Oman ryhmäni kanta on ehdoton: julkiset palvelut jätettävä sopimuksen ulkopuolelle.
Entä mitä tapahtuu, jos Sipilän hallitus ehtii yksityistää palvelut? Silloinkin voi rajata kilpailua, jos poliittista tahtoa on.